IHASTUTTAVAA ALKANUTTA VUOTTA 2014!
On aika taas aktivoitua blogin suhteen. Heti alkuun varoitettakoon, että joudutte kestämään postauksia ilman kuvia, sillä kameralleni kävi taas kalpaten. Tervetuloa Etelä-Amerikkaan.
Digitaalista mykkäkouluani on näemmä vierähtänyt lähes kolme kuukautta, hups ja anteeksi. Kävi nääs niin, että yhtäkkiä vaan lähti iso pyörä pyörimään ja sitten piti yrittää pysyä kyydissä, ei ehtinyt kirjoittelemaan.
Kaikki alkoi, kun minulle tarjottiin töitä. Myönnettäköön nyt näin ihan julkisesti, että minähän en ole mikään stara työhaastatteluissa, vaan yleensä höpötän liikaa ja vaikutan psykopaatilta. Siispä tuleva työnhaku-urakka suorastaan hirvitti ja näin ollen olin erittäin otettu, kun minulle ihan TARJOTTIIN töitä. Ilmeisesti olin vapaaehtoistyössäni jotain onnistunut tekemään oikein.
Tuo työpaikka sijaitsi samassa vanhassa vuoristokylässäni, joten minun piti hetki miettiä hartaasti, että jäisinkö tänne vielä vuodeksi. Päätin jäädä. Työ sopii mielenkiinnon kohteisiini ja arvomaailmaani sen verran hyvin, että en uskonut vastaavaa Suomesta löytyvän. Tuskinpa vuodesta hieman erilaista työkokemusta haittaakaan on.
Sitten huomasin, että vuosi täällähän tarkoittaa vuotta pois kotoa. Päätin kiireenvilkkaa lähteä Suomeen joulunviettoon ennen uuden pestin aloittamista.
Suomessa iski niin sanottu käänteinen kulttuurishokki. Ensinnäkin, järkyttävä hintataso iski naamalle. Hyvähän siellä oli ennen elellä keskiluokkaisine tuloineen, mutta kun kokeilee puoli vuotta palkatonta vapaaehtoistyötä ja seuraavasi vuotta ecuadorilaisella palkalla, niin en suosittele Suomea lomakohteeksi... Lennot plus viisi viikkoa elämää Suomessa maksaa melkein saman verran, kuin vuosi elämää täällä, vaikka elelinkin pummina kavereiden ja perheenjäsenten nurkissa. Lisäksi lattareiden joustavuuteen tottuneena ärsytti suunnattomasti, kun Helsingissä ratikkakuski ei voinut odottaa nanosekuntia, vaan iski ovet kiinni nenän edessä ja lähti matkaan. Ravintolassa kerroin pitäväni kovasti halloumi-juustosta ja toivoin sitä runsaasti annokseeni, johon tarjoilija tuumasi "meillä on säännöt, että juustoa tulee kolme viipaletta, että haluatko kenties ostaa extra-annoksen". Sääntöjä sääntöjä sääntöjä...
Onneksi pari viikkoa kriiseiltyäni pääsin taas Suomi-moodiin ja loma meni oikein mukavasti. Kiertelin moikkaamassa ihmisiä ja voi että minä söin hyvin!! Minulle on itse asiassa ihan sama mitä kuka tahansa muu sanoo, minusta Suomen ruoka on älyttömän hyvää, ihan maksalaatikosta lähtien. Joulu meni kotona, juuri niin kuin joulun kuuluukin mennä. Yhden kerran elämässäni olen joulun muualla viettänyt enkä samaa toista, ellei ole pakko, ei ole mitään hohtoa viettää joulua jossakin "etelän lämmössä". Paluulennot on suunniteltu siten, että kotona ollaan taas tulevanakin jouluna.
Joulun jälkeen starttasi paluulento, selvisin 1 h 15 min vaihdosta New Yorkista ja laskeuduin laukkuineni takaisin Guayaquiliin. Saman päivän iltana laskeutuivat onnekkaasti myös isoveljeni vaimoineen ja vietettiin pari viikkoa reissaillen ympäri Ecuadoria. Ohjelmaan kuului muun muassa ihana Cuenca, uusi vuosi Amazonin sademetsässä, siellä myös yöllinen sammakon hyökkäys vessassa, pakolliset vatsataudit, kuninkaiden juhla Salinasissa ja pääsipä velipoikakin syömään marsua!
Sitten olikin aika palata takaisin kotikylääni, joka ei ollut yhtään viime näkemää lämpimämpi. Täten hieman muuttuneesta asetelmasta jatkan taas siis blogin kirjoittelua. Täällä nyt ollaan sitten vielä ainakin vuosi 2014, jos kaikki menee hyvin. Lukemisiin!
maanantai 3. helmikuuta 2014
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Juustofestareiden tunnelmissa
Viime viikonloppuna meillä vietettiin juustofestivaalia, Festival del Queso, nyt neljättä kertaa. Ohjelmaan kuului vaikka sun mitä, muun muassa laamojen juoksukilpailu, gruyere-juuston kantokisa, downhill-pyöräilyä, muotinäytös, reggae-musiikkia, kansantanssia ja tietenkin se kohuttu kaunein marsu -kisa, jossa Pancholiini pissasi alleen ja kiipesi hiuksiini piiloon.Sään kanssa oli todella hyvä tuuri, sillä koko viikonlopun paistoi aurinko. Muutenkin viime aikoina on saatu nauttia kauniista säästä, vaikka talvi ja vesisateet tekevät tuloaan. Onnistuin jopa hieman polttamaan pärstäni festivaaleilla. Täällä välillä unohdan, kuinka lähellä aurinkoa olenkaan -- päiväntasaajalla 3500 metrin korkeudessa. Onneksi yöksi levitetty paksu Bepanthen-kerros pelasti tilanteen.
Panchosta puheen ollen, hän muutti tänään uuteen kotiin muiden marsujen pariin. Rehellisesti sanottuna minua säälitti raukkaparka, joka yksinään kökötti häkissään ja järsi häkin seinämiä. En minä voi korvata marsu-seuraa, eikä riitä, että muutaman kerran päivässä kävin silittelemässä ja rupattelemassa. Niinpä kiikutin Panchon naapuriin. Siellä on iso häkki, olkia mihin käpertyä ja ennen kaikkea kavereita. Hieman jännitti, kuinka Pancho tottuu seuraan ja tuleeko tappelu, mutta hän pääsikin oikein kukoksi tunkiolle ainoana poikana tyttöjen seuraan. Voi sitä vinkunan ja hyrinän määrää, kun marsut rupesivat leikkimään! Saa nähdä, tuleeko minusta pian mummi.
Tässä hieman kuvamateriaalia juustofestareilta:
 |
| Laamojen juoksukisa |
 |
| Kilpapyöräilyä |
 |
| Gruyere-juuston kantoa |
 |
| Texsalin muotinäytös |
 |
| Kykykilpailu |
 |
| Tässä ährätään Pancholle reggae-aiheista kilpa-asua |
In English: A week ago we had the annual Cheese Festival, organized for the fourth time. The weekend was full of activities, the pictures show some examples. We were really lucky with the weather: the sun was shining all the time, although the winter is coming and it rains a lot. I even burnt my face a little bit. I keep forgetting how close to the sun I am - at the equator 3500 m high.
Pancho moved to a new home today. He seemed very lonely so he now lives with other guinea pigs at the neighbor. They were playing and chatting, Pancho seemed happy!
tiistai 5. marraskuuta 2013
Surffielämää, ilman surffausta tosin
Anteeksi venähtänyt hiljaisuus. Minulla on yksinkertaisesti ollut niin paljon asioita mielen päällä, että en ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa. Kerron joskus myöhemmin, mitä kaikkea on päässä pyörinyt!
Hieman rentoutuakseni muistelenpa hetken muutaman viikon takaista reissua Puerto Engavaoon. Käväistiin parin kaverin kanssa pitkä viikonloppu surffaajien suosimalla rannalla. Minähän en surffilautaan koske pitkällä tikullakaan (kerran olen kokeillut ja riitti), mutta muuten paikka oli kyllä oikein mukava ja rentouttava. Rauhallinen ranta reilun tunnin matkan päästä (saattoi olla pitempikin, enpä muista kun nukuin koko matkan) Guayaquilistä, ei turisteja, paljon kalastajia ja aaltoja.
Voi että minä olisin halunnut ottaa tuollaisen pikku koirulaisen mukaan! Jäi kuitenkin Puerto Engavaoon, eiköhän marsu jo riitä.
Marsusta puheenollen, viime viikonlopun juusto-festivaalien kaunein marsu -kisassa minun marsu pissasi alleen ja piiloutui minun hiuksiin, eikä suostunut näyttäytymään tuomaristolle. Ei irronnut voittoa, kumma juttu. Juusto-festivaaleista lisää tarinaa joskus toiste.
In English: Sorry for the silence, I've just had so many things on my mind that haven't had time / energy for writing. Here's some pics from the trip to Puerto Engavao some weeks ago. It's a nice peaceful beach quite close to Guayaquil, spent a long weekend there some weeks ago with some friends. I so would have liked to take one of the puppies with me, but they stayed in Puerto Engavao. I guess the guinea pig is enough for me..,
Hieman rentoutuakseni muistelenpa hetken muutaman viikon takaista reissua Puerto Engavaoon. Käväistiin parin kaverin kanssa pitkä viikonloppu surffaajien suosimalla rannalla. Minähän en surffilautaan koske pitkällä tikullakaan (kerran olen kokeillut ja riitti), mutta muuten paikka oli kyllä oikein mukava ja rentouttava. Rauhallinen ranta reilun tunnin matkan päästä (saattoi olla pitempikin, enpä muista kun nukuin koko matkan) Guayaquilistä, ei turisteja, paljon kalastajia ja aaltoja.
Voi että minä olisin halunnut ottaa tuollaisen pikku koirulaisen mukaan! Jäi kuitenkin Puerto Engavaoon, eiköhän marsu jo riitä.
Marsusta puheenollen, viime viikonlopun juusto-festivaalien kaunein marsu -kisassa minun marsu pissasi alleen ja piiloutui minun hiuksiin, eikä suostunut näyttäytymään tuomaristolle. Ei irronnut voittoa, kumma juttu. Juusto-festivaaleista lisää tarinaa joskus toiste.
In English: Sorry for the silence, I've just had so many things on my mind that haven't had time / energy for writing. Here's some pics from the trip to Puerto Engavao some weeks ago. It's a nice peaceful beach quite close to Guayaquil, spent a long weekend there some weeks ago with some friends. I so would have liked to take one of the puppies with me, but they stayed in Puerto Engavao. I guess the guinea pig is enough for me..,
perjantai 4. lokakuuta 2013
Sievä kuin sika pienenä
Nyt tiedän, mistä sanonta "Sievä kuin sika pienenä" tulee. Kävin nääs maanantaina Funorsalin sikalassa Chazojuanissa. Funorsal on järjestö, jossa olen töissä. Chazojuan on subtropiikissa sijaitseva kyläyhteisö. Funorsalilla on myös yritystoimintaa, kuten lihanjalostamo ja sitä varten myös oma sikala.
Tässä possut ihan vastasyntyneinä:
Tässä jännittynyt kätilö, joka ensimmäistä kertaa elämässään näkee sian synnyttävän.
Tähän se "sievyys" sitten päättyi. Ei mikään komistus tämä täysikasvuinen karju. Mutta ei se mitään, hän on varmasti todella älykäs ja miellyttävä persoona.
Tuo sikalavisiitti ei varsinaisesti liittynyt mihinkään työtehtäviini. Yritän kuitenkin mahdollisuuksien mukaan päästä käymään kyläyhteisöihin ja kiinnosti nähdä, millaisissa oloissa possut elelee. Sikalasta voisi kyllä tulla työtehtävä myös: minusta olisi ensiarvoisen tärkeää, että joku vapaaehtoinen halailisi siellä possuja ja antaisi vastasyntyneille oikeat nimet, kuten Täplä, Punasankari ja Pinkkiliini.
Oikein SIKAMAISTA viikonloppua kaikille!!
In English: In Finnish we have a saying "Pretty as a piggy", and now I know where it comes from. Went to visit a piggery of Funorsal in Chazojuan on Monday. Funorsal is the organization I work in. They also operate businesses, for example a meat processing factory, and therefore they also have a piggery. Chazojuan is a village in the subtropics. For the first time of my life I saw a pig giving birth!!
Tässä possut ihan vastasyntyneinä:
Tässä jo hieman isompina:
Tähän se "sievyys" sitten päättyi. Ei mikään komistus tämä täysikasvuinen karju. Mutta ei se mitään, hän on varmasti todella älykäs ja miellyttävä persoona.
Tuo sikalavisiitti ei varsinaisesti liittynyt mihinkään työtehtäviini. Yritän kuitenkin mahdollisuuksien mukaan päästä käymään kyläyhteisöihin ja kiinnosti nähdä, millaisissa oloissa possut elelee. Sikalasta voisi kyllä tulla työtehtävä myös: minusta olisi ensiarvoisen tärkeää, että joku vapaaehtoinen halailisi siellä possuja ja antaisi vastasyntyneille oikeat nimet, kuten Täplä, Punasankari ja Pinkkiliini.
Oikein SIKAMAISTA viikonloppua kaikille!!
In English: In Finnish we have a saying "Pretty as a piggy", and now I know where it comes from. Went to visit a piggery of Funorsal in Chazojuan on Monday. Funorsal is the organization I work in. They also operate businesses, for example a meat processing factory, and therefore they also have a piggery. Chazojuan is a village in the subtropics. For the first time of my life I saw a pig giving birth!!
tiistai 1. lokakuuta 2013
Hän, jonka kengät ovat aina likaiset
Viime lauantaina oikeastaan ensimmäistä kertaa viiden kuukauden aikana (kyllä, saavuin Ecuadoriin tasan viisi kuukautta sitten!) koin totaalisen tylsistymisen tunteen. Heräsin aamulla, ei ollut lukkoonlyötyjä suunnitelmia, menin keskusaukiolle, siellä oli ehkä kolme ihmistä, mietin menisinkö kävelylle keräämään marsulle ruokaa vai pesisinkö pyykkiä ja tuumasin, että on tylsää.
Siispä päätin lähteä kavereiden mukaan Ambatoon reggae-konserttiin. Oli hyvä konsertti ja mukava käydä taas ihmisten ilmoilla, ei siitä enempää. Aihe, josta halusin kertoa enemmän on, että minun nahkaiset kävelykenkäni herättävät aina kaupungeissa enemmän huomiota kuin haluaisin.
Kyseessä on siis mustat perusnahkakengät, jotka ovat erittäin mukavat jalassa ja hyvät kävellä. Ainut ongelma niissä vaan on, että likastuvat kovin helposti. Salinasissa päällystämättömillä teillä pölisee, joten yleensä kenkäni ovat enemmän ruskeat kuin mustat.
Minua se ei häiritse, mutta kengänkiillottajapoikia häiritsee. Missä tahansa suuremmassa kaupungissa olen kävellyt - Quitossa, Cuencassa, Ambatossa - aina pikku-kiillottajat hyökkäävät kimppuuni. Kun kahdeksanvuotiaat kitisevät halutessaan jotain, se on todella rasittavaa ja hermoja raastavaa. Kun se kitinä on "aaaaaanna minä kiillotan sinun kengät, aaaaanna minä kiillotan sinun kengät, niistä tulisi tosi puhtaat, aaaaaanna minä kiillotan sinun kengät," eivätkä he vaan ota kuuleviin korviinsa, kun yrität selittää että kiitos ei, ne likastuvat kohta uudelleen, niin se se vasta rasittavaa on.
Moraalinen dilemma: Pitäisikö minun nyt kumminkin antaa kiillottaa kenkäni ja maksaa siitä muutama lantti? Auttaisiko se lasta eteenpäin? Olenko pihi, kun en niin tee? Vai tekisinkö minä siinä työnteon sen verran kannattavaksi, ettei ole syytä mennä kouluun? Mitkä ovat lapsen vaihtoehdot? Onko, että kiillottaisinko kenkiä kadulla vai opiskelisinko lakimieheksi, vai onko kenkien kiillottaminen kenties paras tarjolla oleva vaihtoehto?
Asia nyt vaan on niin, että minä en vain kestä ajatusta, että joku kahdeksanvuotias kiillottaisi minun kenkäni. Itse asiassa en tykkää ajatuksesta, että kukaan kiillottaisi kenkäni. Kiiltävät kengät olisivat täysin reissussa rahjääntyneen wannabe hardcore traveller -lookini vastaista. Että sillä lailla.
In English: Last weekend I ended up going to a reggae concert in Ambato. It was fun, but visiting Ambato also made me notice that where ever I go, small kids always want to shine my black leather shoes. I always say no because I just can't bare the idea that some 8 year old would shine my shoes! Am I a bad person for not letting them do so? Would giving them work help them, or keep them from going to school? What are their options? That's my moral dilemma. Also, that I don't like shining shoes. They would be against my wannabe hardcore traveller look.
Siispä päätin lähteä kavereiden mukaan Ambatoon reggae-konserttiin. Oli hyvä konsertti ja mukava käydä taas ihmisten ilmoilla, ei siitä enempää. Aihe, josta halusin kertoa enemmän on, että minun nahkaiset kävelykenkäni herättävät aina kaupungeissa enemmän huomiota kuin haluaisin.
Kyseessä on siis mustat perusnahkakengät, jotka ovat erittäin mukavat jalassa ja hyvät kävellä. Ainut ongelma niissä vaan on, että likastuvat kovin helposti. Salinasissa päällystämättömillä teillä pölisee, joten yleensä kenkäni ovat enemmän ruskeat kuin mustat.
Minua se ei häiritse, mutta kengänkiillottajapoikia häiritsee. Missä tahansa suuremmassa kaupungissa olen kävellyt - Quitossa, Cuencassa, Ambatossa - aina pikku-kiillottajat hyökkäävät kimppuuni. Kun kahdeksanvuotiaat kitisevät halutessaan jotain, se on todella rasittavaa ja hermoja raastavaa. Kun se kitinä on "aaaaaanna minä kiillotan sinun kengät, aaaaanna minä kiillotan sinun kengät, niistä tulisi tosi puhtaat, aaaaaanna minä kiillotan sinun kengät," eivätkä he vaan ota kuuleviin korviinsa, kun yrität selittää että kiitos ei, ne likastuvat kohta uudelleen, niin se se vasta rasittavaa on.
Moraalinen dilemma: Pitäisikö minun nyt kumminkin antaa kiillottaa kenkäni ja maksaa siitä muutama lantti? Auttaisiko se lasta eteenpäin? Olenko pihi, kun en niin tee? Vai tekisinkö minä siinä työnteon sen verran kannattavaksi, ettei ole syytä mennä kouluun? Mitkä ovat lapsen vaihtoehdot? Onko, että kiillottaisinko kenkiä kadulla vai opiskelisinko lakimieheksi, vai onko kenkien kiillottaminen kenties paras tarjolla oleva vaihtoehto?
Asia nyt vaan on niin, että minä en vain kestä ajatusta, että joku kahdeksanvuotias kiillottaisi minun kenkäni. Itse asiassa en tykkää ajatuksesta, että kukaan kiillottaisi kenkäni. Kiiltävät kengät olisivat täysin reissussa rahjääntyneen wannabe hardcore traveller -lookini vastaista. Että sillä lailla.
In English: Last weekend I ended up going to a reggae concert in Ambato. It was fun, but visiting Ambato also made me notice that where ever I go, small kids always want to shine my black leather shoes. I always say no because I just can't bare the idea that some 8 year old would shine my shoes! Am I a bad person for not letting them do so? Would giving them work help them, or keep them from going to school? What are their options? That's my moral dilemma. Also, that I don't like shining shoes. They would be against my wannabe hardcore traveller look.
torstai 26. syyskuuta 2013
Gringot, afrikkalaiset ja kiinalaiset
Istuskelin tässä yksi päivä lankatehtaan toimistolla puuhaillen jotakin, kun paikalle sattui mieshenkilö rouvineet. "Ei täällä ole kuin joku gringa" (gringa = ulkomaalainen) mies tuhahti minut nähdessään. "Käykäähän peremmälle", tuumasin suhteellisen sujuvalla espanjallani ja mies yllättyi. Ei tainnut olettaa gringojen ymmärtävän.
"Gringo"-sanan alkuperästä (gringo = mask. gringa = fem) on käyty keskusteluja. Amerikkalainen ystäväni tiesi kertoa, että sana tulee sanoista "green" ja "go", viestinä että amerikkalaisten (usein vihreäsilmäisiä) tulisi häipyä.
Mieli teki kertoa tälle lankatehtaalla käyneelle herrasmiehelle, että eläissäni en ole jalkaani yhdysvaltojen maaperälle laskenut (koneenvaihtoa lentokentällä ei lasketa) ja kotimaani on paljon kauempana Yhdysvaltoja kuin Ecuador. Käytännössä hän siis on enemmän gringo kuin minä.
Paikallinen tuttava kuitenkin valotti, että täällä kaikki valkoiset ulkomaalaiset ovat gringoja, kotimaastaan riippumatta. Maailman kansa jakaantuu latinoihin, afrikkalaisiin (kaikki mustat), kiinalaisiin (japanilaiset, korealaiset, kaikki aasialaisia piirteitä omaavat) ja gringoihin.
En ole kokenut, että gringa-sanaa käytettäisiin pahantahtoisesti. Silti on ihan mieltäavaavaa kokea, miltä tuntuu tulla yhdellä sanalla leimatuksi tietyn ryhmän edustajaksi, varsinkin kun et itse ole voinut valita ryhmääsi. Suosittelen lämpimästi heillekin, jotka Suomessa katsovat tarpeelliseksi moisen kielenkäytön.
In English: One of these days I was at the yarn factory, when a man and a woman stopped by. "There's no one here but some gringa" they man said and sounded disappointed. "Come in" I said with my pretty fluent Spanish and he was surprised. Didn't expect gringas to understand much, I suppose.
We've discussed here about the origins of the word "gringo". My American friend told it comes from words "green" and "go", meaning Americans (often green-eyed) should leave. In that case I'd like people to know that I've never been to United States and my country is more far away from the US than Ecuador, so technically everyone here is more gringo than me. However, a local friend explained that here all white foreigners are gringos, no matter their country of origin. People are divided into latinos, Africans (all black), Chinese (all with Asian looks, such as Japanese, Thais and Korean), and gringos.
Although I haven't felt that the word "gringo" is necessarily used in a negative meaning, it's still interesting to experience how it feels to be categorized with one word by your origins, which, at the end, you haven't been able to choose. I recommend the experience to all who think such categorizations and use of language is necessary.
"Gringo"-sanan alkuperästä (gringo = mask. gringa = fem) on käyty keskusteluja. Amerikkalainen ystäväni tiesi kertoa, että sana tulee sanoista "green" ja "go", viestinä että amerikkalaisten (usein vihreäsilmäisiä) tulisi häipyä.
Mieli teki kertoa tälle lankatehtaalla käyneelle herrasmiehelle, että eläissäni en ole jalkaani yhdysvaltojen maaperälle laskenut (koneenvaihtoa lentokentällä ei lasketa) ja kotimaani on paljon kauempana Yhdysvaltoja kuin Ecuador. Käytännössä hän siis on enemmän gringo kuin minä.
Paikallinen tuttava kuitenkin valotti, että täällä kaikki valkoiset ulkomaalaiset ovat gringoja, kotimaastaan riippumatta. Maailman kansa jakaantuu latinoihin, afrikkalaisiin (kaikki mustat), kiinalaisiin (japanilaiset, korealaiset, kaikki aasialaisia piirteitä omaavat) ja gringoihin.
En ole kokenut, että gringa-sanaa käytettäisiin pahantahtoisesti. Silti on ihan mieltäavaavaa kokea, miltä tuntuu tulla yhdellä sanalla leimatuksi tietyn ryhmän edustajaksi, varsinkin kun et itse ole voinut valita ryhmääsi. Suosittelen lämpimästi heillekin, jotka Suomessa katsovat tarpeelliseksi moisen kielenkäytön.
In English: One of these days I was at the yarn factory, when a man and a woman stopped by. "There's no one here but some gringa" they man said and sounded disappointed. "Come in" I said with my pretty fluent Spanish and he was surprised. Didn't expect gringas to understand much, I suppose.
We've discussed here about the origins of the word "gringo". My American friend told it comes from words "green" and "go", meaning Americans (often green-eyed) should leave. In that case I'd like people to know that I've never been to United States and my country is more far away from the US than Ecuador, so technically everyone here is more gringo than me. However, a local friend explained that here all white foreigners are gringos, no matter their country of origin. People are divided into latinos, Africans (all black), Chinese (all with Asian looks, such as Japanese, Thais and Korean), and gringos.
Although I haven't felt that the word "gringo" is necessarily used in a negative meaning, it's still interesting to experience how it feels to be categorized with one word by your origins, which, at the end, you haven't been able to choose. I recommend the experience to all who think such categorizations and use of language is necessary.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Oi ihana Cuenca
Viime viikonloppuna pääsin vihdoin käymään kaikkien kehumassa Cuencassa. Matka sinne kesti kymmenen tuntia, mutta oli sen arvoinen. Paluu sujui seitsemässä tunnissa yöbussilla ja kerrotaan heti alkuun hyvät uutiset: tällä kertaa minua ei ryöstetty, juuhuu!
Kuulemma joidenkin tutkimuksien mukaan Cuenca on yksi maailman parhaimmista kaupungeista asua ja vetää paljon ulkomaalaisia eläkeläisiä. En tosin tiedä mistä tutkimuksista on kyse, eikös Helsinkikin aina loista noissa. Cuencalla tosiaan on hyvät puolensa: ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin vaikka täällä Salinasissa, kaupunki on kaunis ja suhteellisen turvallinen. Sen aisti heti saapuessaan: ihmiset ajelivat autoillaan huoletta ikkunat auki, mikä lienee tarkoittaa ettei ole kovin yleistä, että joku hyökkäisi liikennevaloissa ryöstämään.
Olin liikenteessä yhden saksalaisen, kahden espanjalaisen ja yhden cuencalaisen kanssa, jonka vanhempien kotona yövyimme. Ecuadorilaisten vieraanvaraisuus teki taas vaikutuksen.
Viikonloppuumme kuului:
Hillitön määrä hyvää ruokaa...
Taidetta...
Pienennettyjä päitä, onneksi vain museossa... Oli nääs shuareiden vanha tapa.
Hopeaostoksia läheisessä kylässä Chordelegissä ja arkeologiaa Ingapircassa... Matkalla melkein loppui bensa ja jäätiin jumiin keskelle ei mitään, mutta onneksi ei aivan...
Arkkitehtuuria...
Kaiken kaikkiaan oli siis erittäin onnistunut tuulettautuminen Salinasin arjesta!
In English: Finally last weekend I had a chance to visit Cuenca, which apparently according to some studies is one of the best places in the world to live, and attracts lots of foreign pensioners. It is a great city indeed - nice temperature, beautiful, relatively safe... Pics show what was included in the weekend.
Kuulemma joidenkin tutkimuksien mukaan Cuenca on yksi maailman parhaimmista kaupungeista asua ja vetää paljon ulkomaalaisia eläkeläisiä. En tosin tiedä mistä tutkimuksista on kyse, eikös Helsinkikin aina loista noissa. Cuencalla tosiaan on hyvät puolensa: ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin vaikka täällä Salinasissa, kaupunki on kaunis ja suhteellisen turvallinen. Sen aisti heti saapuessaan: ihmiset ajelivat autoillaan huoletta ikkunat auki, mikä lienee tarkoittaa ettei ole kovin yleistä, että joku hyökkäisi liikennevaloissa ryöstämään.
Olin liikenteessä yhden saksalaisen, kahden espanjalaisen ja yhden cuencalaisen kanssa, jonka vanhempien kotona yövyimme. Ecuadorilaisten vieraanvaraisuus teki taas vaikutuksen.
Viikonloppuumme kuului:
Hillitön määrä hyvää ruokaa...
Taidetta...
Pienennettyjä päitä, onneksi vain museossa... Oli nääs shuareiden vanha tapa.
Hopeaostoksia läheisessä kylässä Chordelegissä ja arkeologiaa Ingapircassa... Matkalla melkein loppui bensa ja jäätiin jumiin keskelle ei mitään, mutta onneksi ei aivan...
Arkkitehtuuria...
Kaiken kaikkiaan oli siis erittäin onnistunut tuulettautuminen Salinasin arjesta!
In English: Finally last weekend I had a chance to visit Cuenca, which apparently according to some studies is one of the best places in the world to live, and attracts lots of foreign pensioners. It is a great city indeed - nice temperature, beautiful, relatively safe... Pics show what was included in the weekend.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)