Empanadan ohje ja muuta sekalaista

Kuten ehkä olette huomanneet, postausten tahti on hieman hiljentynyt viime aikoina. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin, Salinasissa on alkanut kesä, mikä tarkoittaa hirveää tuulta, mikä tarkoittaa sähkökatkoja vähän väliä, mikä tarkoittaa että ei ole nettiä ja jos en ole muistanut ladata koneen akkua, niin ei ole konettakaan. Toiseksi elämä on pikkuhiljaa asettunut uomiinsa, eikä kaikki näkemäni enää tunnukaan niin jännittävältä kertoa.

Olen ollut täällä nyt reilun kuukauden. Aika on mennyt nopeasti, toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä jo kauemmin. Fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä iskee koti-ikävä, välillä on aivan hirmuisen hauskaa. Jotenkin lasku uuteen ympäristöön tuntuu kuitenkin aika pehmeältä.

Eilen käväisin taas naapurikaupunki-Guarandassa. Tuli olo, että pitää hieman itsenäistyä tästä yhteisön turvasta, joten niinpä menin sinne yksin. Muutaman tunnin kiertelin markkinoilla (löysin sen chirimoyan!) ja kävin ostamassa tärkeitä asioita, kuten pyykkipoikia ja dulce de lecheä. Sitten oli taas hyvä palata oman kylän suojaan.

Minä olen alkanut jotenkin hirveästi arvostamaan viikonloppuja, jolloin ei ole suuria suunnitelmia.   Silloin on tilaa yllättyä ja päätyä tekemään kaikkea hauskaa ja spontaania. Olen myös huomannut, että aika kuluu yllättävän hyvin ilman jatkuvaa "tekemistä". Silloin ehtii vaikka nukkua (nimim. Hän joka perjantai-iltana meni nukkumaan klo 19.30. Piti kyllä vielä herätä ja tehdä jotain, mutta enpä herännyt).

Aamulla menin Padren talolle hengaamaan. Siellä tytöt täydessä touhussa leipoivat empanadoja.

Emponadojen taikinaan tulee vettä, leivinjauhetta,vehnäjauhoja, suolaa ja tilkkanen voita. Suosittelen kokeilemaan mukaan myös kananmunaa ja leipomaan hieman pullataikinan tyyliin, sillä meidän taikinasta tuli vähän kova.

Sisään leivotaan juustoraastetta.

Empanadat paistetaan kullanruskeiksi öljyssä ja sokeroidaan.

Ensin hieman vierastin tuota juuston ja sokerin yhdistelmää, mutta on muuten hyvää!

Kun muut leipoivat, mitä teki suomalainen?

Heh, vitsi vitsi, autoin minä muutenkin. Empanadojen jälkeen lähdin kävelylle. Kävely muuttui vuorikiipeilyksi ja lopulta luulin, että pääsisin alas vain kierimällä. Mutta hyvin meni. Tätä varten maksoin sen ylikalliin urheilulisän matkavakuutukseen (oikeasti sitä varten, ettei tavallinen vakuutus ole voimassa näissä korkeuksissa)!

Tällainen viikonloppu tällä kertaa.


In English: As you might have noticed, I haven't posted as often as before. There's two reasons: First, summer's starting in Salinas, which means awful wind, which means electricity breaks, which means no Internet and no computer, if I haven't remembered to charge the battery. Second, I have started to get use to life here, and all little things don't feel like worth sharing anymore. 

I've been here for a bit over than a month now. The time is flying, but on the other hand it feels like I would have been here much longer. There are moments I've had so much fun, also some that I've felt very homesick. All in all, I think I've had quite a soft landing to the new culture and surroundings. 

Yesterday I went to Guaranda alone. For few hours I walked around the city and went to a marketplace, and finally found my chirimoya! Then it was good to come back to my own town. 

Somehow I've really started to appreciate weekends without plans. They give an opportunity for surprises and spontaneity. Also, I've noticed I don't always need something "to do". Then I can for example sleep, like on Friday when I went to bed at 7.30 p.m. 

This morning I went to el Padre's house. Girls were baking empanadas there. 

The dough has water, wheat flour, salt and a bit of butter. I'd recommend to add an egg too and bake it like pulla dough, so it's softer. 

Inside you put cheese. 

Then you fry the empanadas in hot oil, and add sugar on top. At first I found this combination of cheese and sugar a bit odd, but it's so good..!

After the empanadas I went for a walk, which ended up being more a mountaineering aventure. At some point I thought the only way to get back down is to roll. But it went fine, that's why I paid for an expensive sports travel insurance (actually had to pay because a normal insurance is not valid at this altitude).

That was my weekend this time. 

Ihanat etelän hetelmät

Taas mysteerinen tietokoneongelma... Tällä kertaa kone kieltäytyy lukemasta muistikorttia. Eilen toimi ihan hyvin, nyt täysi tenä. Muistikortti toimii kyllä kamerassa. Eli tästä jutusta puuttuu nyt kuvat, ei voi mitään... Korjausvinkkejä otetaan taas vastaan! 
(Lisäys: Vika korjautui puhaltamalla oikein kovaa muistikortinlukijaan. Taikuutta... Tai ehkä siellä oli pölyä.)

Mutta joka tapauksessa, tarkoitus oli kertoa tiistain markkinoista. Silloin pääsen ihailemaan, nuuhkuttelemaan ja maistelemaan mitä ihanimpia hedelmiä, eikä hintakaan päätä huimaa (vaikka epäilemättä sisältävät blondilisän). Markkinoilta voi ostaa myös vaikka mitä muuta keittiötarvikkeista vaatteisiin. Tiistain markkinat ovat tärkeä osa kylän elämää, sillä muutenpa täällä ei hirveästi shoppailla, paitsi laamanvillaneuleita. Sellaistakaan en tosin ole vielä ostanut.  

Avokadoja neljä dollarilla...

Litsiluumuja pussillinen dollarilla...

Granadilloja neljä dollarilla... Näiden nimiä en millään muista suomeksi. Olen kyllä nähnyt näitä Stockan hedelmäosastolla, kun siellä opiskeluaikoina olin töissä. Ovat aivan taivaallisia ihanuuksia ja uusi lempihedelmäni. 

Banskuja vaikka mitä kokoa ja väriä. Niitä käytetäänkin monemoiseen: paistettuna ruuan lisäkkeenä, suolattuina, sokeroituna, tai syödään keiton kanssa kuten Suomessa leipää… Banaaneista tehdään myös sipsejä.

Kuvassa hedelmät näyttävät hieman nuhjuisilta, mutta ovat kypsiä. Aikaisemmin en ole ajatellutkaan, että Suomessa  taidetaan syödä hedelmät hieman raakoina. 

Olen myös pari viikkoa metsästänyt herkullisia chirimoyoja, mutta en ole löytänyt. Ilmeisesti kausi meni jo.

Viikonloppuna bussissa joku möi hedelmien parantavasta vaikutuksista kertovia vihkosia. Ostin ja nyt opiskelen aihetta. Vihkosen mukaan muun muassa appelsiini auttaa masennusta vastaan, viinirypäleet puhdistavat verta ja lempihedelmäni granadilla suojaa anemialta. En tiedä kuinka tieteellisesti väittämät on tutkittu, mutta ihan sama, placebo-efekti on taattu!

In English: Tuesday is the market day in Salinas. That means I get to smell, taste and buy some wonderful Southern fruits! I don’t know the names in English, but the pictures show what I bought today.

In the bus someone was selling a booklet about the healing effects of fruits. For example, oranges help to avoid depression, grapes clean the blood and granadilla protects from anemia. I don’t know how scientifically the claims are proved and frankly,  I don’t care. In my case the placebo effect is guaranteed anyway.

Anteeksi marsu

Nyt se on tehty. Minä söin marsua, eli cuyta.

Vaikea kuvailla, mitä marsun maku muistuttaa, ehkä kanaa.  Marsu tarjoiltiin keitettyjen perunoiden ja kastikkeen kanssa. Yleisarvio: Liha oli itse asiassa aika hyvää. Nahkakin kuuluisi syödä, vaikka se oli kovin sitkeää ja siinä sojotti vielä hajanaisia karvoja.  Ei ollut niin suurta herkkua, että suosittelisin hakemaan lemmikkikaupasta marsun paistiksi.

Eräs cuencalainen ehti kertomaan, että heillä päin marsu grillataan tikussa, jolloin nahkakin paistuu rapeaksi ja herkulliseksi. Toivottavasti pääsen maistamaan sitäkin versiota.

Salinasissa juhlitaan parroquian vuosipäivää, jonka vuoksi perjantai oli vapaapäivä. Ilmeisesti kyseessä on siis ikään kuin kunnan synttärit. Keskusaukiolla on esillä kylän tuotteita ja melkein viikon kestävillä kekkereillä on paljon muutakin ohjelmaa. Paikallinen tapa organisoida asiat on tosin jotenkin herttaisen sekava. Vielä loppuviikosta tuntui olevan epäselvää, onko tulossa juhlia ja millaiset juhlat tulee. Ohjelma julkaistiin eilen, vaikka juhlallisuudet alkoivat jo päivää ennen.

Eilen kruunattiin kunnan missi. Kandidaatteja tosin oli vain yksi, joten kruunu vain siirrettiin edelliseltä missiltä uudelle ilman sen kummempia kisoja.

Eilen jaksoin juhlan kunniaksi lähteä jopa ulos illalla. Kylässä on kaksi baaria, joista toisessa ainakin oli kova meno (toisessa en käynyt). Täkäläisillä on hassu tapaa jakaa juomat siten, että yksi lasi kiertää kaikkien kesken. Bakteerikammoisten parempi pysyä kaukana! Oli kyllä mukava tanssia salsaa pitkästä aikaa.

In English: I did it – I ate guinea pig! It was served with potatoes and sauce, and was actually quite good except for the skin, which was sitkas and still had some hair on it. Maybe it wasn’t such a delicacy that I’d recommend going to a pet shop and cooking one.

I was told that in Cuenca the guinea pig is grilled on a stick, so the skin too is crispy and delicious. Hopefully I get to taste that version too.

We’re celebrating the anniversary of the parroquia in Salinas, and we had the Friday off. There’s a fair in the plaza with samples of products of the village, and lots of other happenings. The local way of organizing thing is somehow cute in its messiness. Still at the end of the week no one seemed to know what’s happening and when. The program was published yesterday, although the party started the day before yesterday.

Yesterday they also crowned “la Reina” (the queen), so kind of a beauty competition. There was only one candidate so it wasn’t much of a competition though.

I start to recover from the altitude and even went out yesterday. There are two bars in the village and at least one of them had a big party going on (didn’t check the other one). The Ecuadorians have a funny habit of sharing drinks using only one class. Better stay away if you’re afraid of bacteria! It was great fun to dance salsa, it’s been a while!

Täytyy syödä, jotta kasvaa

Edellisen tekstin tietokoneongelma korjautui, kiitos kaikille vinkeistä! Auttoi sammuttaa kone moneen kertaan, poistaa verkko ja salasana muistista ja yhdistää uudelleen.

Valtavan yleisön ( = isoveli ja rakas ystäväni Teija) pyynnöstä tässä tulee asiaa ruuasta. Tuo on aihe, jonka olen unohtanut täysin, samoin kuin olen unohtanut kertoa, kuinka asumisjärjestelyni lopulta menivät.

Saavuin Salinasiin ajatuksena etsiä oma asunto, sillä ajattelin kaipaavani omaa tilaa. Pari päivää täällä oltuani kuitenkin huomasin, että enemmän tarvitsen seuraa ja mahdollisuuksia tutustua ihmisten normaaliin arkeen. Siispä kysyin väliaikaiselta kämppikseltäni Carmenilta, saisinko jäädä asumaan hänen luokseen ainakin näin aluksi. Carmen sanoi kyllä.

Carmen asuu 9 kuukauden ikäisen vauvansa Camilan kanssa. Camila on maailman kiltein vauva. Olen kuullut hänen itkevän kerran, yleensä vain nauraa ja jokeltelee. Jos aamulla onkin hieman koti-ikäväinen olo niin se hälvenee, kun näen keittiössa hassun puuronaamaisen Camilan.

Pienet päivänsäteet 

Tästä päästään ruokakuvioihin. Sen lisäksi, että täällä korkealla tarvitsen todella paljon unta (10-11 h / yössä) ja hengästyn jokaisessa mäennyppylässä, myös ruokahaluni on vähentynyt huomattavasti. Muut vapaaehtoiset tosin ovat varoitelleet, että tilanne tulee muuttumaan, sillä täkäläinen ruoka on aika hiilihydraattipitoista.

Tavallisen päivän syömingit menevät näin:

Aloitan aamun kahvilla (veteen sekoitettavaa pikakahvia), palalla leipää (vaaleaa), keitetyllä kananmunalla ja hedelmällä.

Ruokatunti on kello 13-14. Yleensä menen kotiin syömään tai joskus Padren talolle. Kotona meillä laittaa ruokaa Sonia, joka vahtii Camilaa päivisin.

Sonia ja Carmen tyttärineen

Ruoka aloitetaan keitolla. Tänään keiton raaka-aineet olivat quinoa, peruna, sipuli, porkkana ja juusto. Täkäläisillä on myös tapana laittaa keittoon popcornia!

Keittoannos on yleensä niin suuri, että olen jo sen jälkeen aivan täynnä. Sen jälkeen tulee kuitenkin pääruoka. Tänään söimme riisiä, kanaa ja punajuurta. Riisiä syömme päivittäin ja lisäke on yleensä kasviksia ja kanaa tai joskus harvoin kalaa. Karppaajien kauhistukseksi kerrottakoon, että joskus riisin lisäke on pasta. Eilen söimme tonnikalaa, riisiä ja fideo-pastaa. Tyypillinen lisuke ruualle on myös paistettu banaani. Juomaksi on yleensä jotakin ihanaa eksoottisesta hedelmästä tehtyä mehua.

Tämän päivän lounas

Illalliseksi juon yleensä kupin kahvia tai teetä (Salinerito-merkkiä) ja vietän herkkuhetkeni, eli syön palan leipää dulce de lechen kanssa. Paikalliset syövät myös iltaruuan, joka on esimerkiksi keitto noin seitsemän maissa. Ehkä minäkin, kunhan totun korkeuteen ja ruokahaluni palaa normaaliksi (eli isoksi).

Syön täällä myös paljon hedelmiä, mutta ne ihanuudet ansaitsevat oman tekstinsä joskus myöhemmin. Ruokajuttuja tulee lisää kunhan tutustun enemmän ruokakulttuuriin, esimerkiksi rannikolla syödään aivan erilaista ruokaa kuin täällä vuoristossa ja myös vuoriston erikoisherkku, eli marsu on vielä maistamatta...

P.S. Otsikko tulee siitä, että Carmenin mielestä Camilan pitäisi syödä enemmän, jotta kasvaa. Kovin on pieni hän.

In English: The computer problem's solved, thanks all who gave advises! 

This time I'll tell a bit about the local food. Also about my living arrangements: My initial idea was to find an apartment and live alone, but after a few days I noticed that it might be nicer to have company. Now I live with a flatmate Carmen and her 9 months old baby, who's the nicest baby on earth, never cries and so. 

So, the food: I start the day with a boiled egg, piece of bread, a fruit and coffee. The lunch break is at 1-2 p.m and I usually eat at home, also sometimes at Padre's house. At home there Sonia who cooks, she babysits the baby. 

We start the meal with soup. Today it was of quinoa, potatoes, carrots, onions and cheese. They also often put popcorn into the soup!

Usually I'm totally full after the soup already, but after that comes the main course. It's always rice and usually vegetables and chicken and sometimes fish with it. This might chock those who like the low-carb diet: sometimes we also eat pasta with rice. For example yesterday, tuna, pasta and rice. A typical side dish is fried bananas, and as a drink we have delicious juice of some exotic fruit. 

Usually after that I'm so full that in the evening I only have a cup of coffee or tea and some bread and dulce de leche (can't resist...). The locals also have dinner, usually a soup or so.

I also eat a lot of fruits, but they are so good and there's such a great variety that I'll have to dedicate another text for the topic later.