Eläintenmyrkyttäjät tulisi kivittää

Ihan paska päivä.

Minulla on nälkä. Voisiko joku tulla kokkaamaan. Lohikukko kelpaisi.

Minulla on taas hoitovauva Leilani, eli naapurin koira hoivissani. Hän on ihana, joskin aika villi ja tulee hyperaktiiviseksi ollessaan yksin. Minun on myös aamukiiressä töihin lähdön ohessa vaikeuksia saada hänet houkuteltua porttien sisään kotitalonsa pihalle, joten olen sitten usein jättänyt portin auki. Pääseepähän juoksemaan eikä kumminkaan kauas lähde, korkeintaan sadan metrin päähän äitiään moikkaamaan.

Palasin sitten töistä kotiin ja ihmettelin, kuin ei Leilania näkynyt ei kuulunut. Yleensä hän syöksyy häntä heiluen vastaan. Kiertelin siinä naapurustossa huhuillen, kun tuli eräs tuttu poika vastaan. Kysäisin, onko Leilania näkynyt. Kuulemma oli aikaisemmin päivällä näkynyt oksentelevan ja ripuloivan, niin kuin olisi myrkkyä syönyt!

Siinä tuli hätä käteen, lähdettiin etsintäretkelle ja sieltähän se Leilani löytyi vajan nurkkaan käpertyneenä täristen ja puolitajuttomana. Mitä tehdä sellaisessa tilanteessa? Ei mitään hajua. Viedä eläinlääkärille? Arvatkaa onko sellaisia tällaisessa tuppukylässä.

Pojat olivat jo ensimmäisen kerran Leilanin nähdessään antaneet sille veteen sekoitettua öljyä, jonka johdosta se oli oksennellut vatsansa tyhjäksi. Ei muuta ensiapukeinoa keksitty, joten tuossa se nyt makaa viltin alla kuumavesipullo vatsalla ja yritän vähän välillä juottaa pullosta vettä. Jotenkin jo silmät liikkuvat päässä, että ehkä paremman puolella ollaan. En kyllä toivoisi omatunnolleni, että koira kuolee minun hoitovuoroni aikana.

Minun puolesta kaikki eläintenmyrkyttäjät tulisi kivittää. Enhän toki tiedä, mitä Leilani on syönyt, mutta ei olisi ensimmäinen kerta tässä kylässä, kun ihminen avittaa myrkynsaannissa.

Ymmärrän kyllä, että pitäisi pitää koirat kiinni, mutta täällä yksinkertaisesti yksikään koira ei kulje remmissä. Leilani kumminkin oli ihan kodin lähellä ja kaulapanta kaulassa,  eli selvästi lemmikki eikä mikä tahansa katurakki.

Tuli taas ikävä kaupunkiin, mitäpä iloa tästä maalaiselämästä on, kun eivät eläimetkään saa elää rauhassa.

Enkä tässä hötäkässä ole ehtinyt syömään, lohikukkoa ei taida olla tarjolla mutta kokeillaan pyöräyttää munakas.