Gringot, afrikkalaiset ja kiinalaiset

Istuskelin tässä yksi päivä lankatehtaan toimistolla puuhaillen jotakin, kun paikalle sattui mieshenkilö rouvineet. "Ei täällä ole kuin joku gringa" (gringa = ulkomaalainen) mies tuhahti minut nähdessään. "Käykäähän peremmälle", tuumasin suhteellisen sujuvalla espanjallani ja mies yllättyi. Ei tainnut olettaa gringojen ymmärtävän.

"Gringo"-sanan alkuperästä (gringo = mask. gringa = fem) on käyty keskusteluja. Amerikkalainen ystäväni tiesi kertoa, että sana tulee sanoista "green" ja "go", viestinä että amerikkalaisten (usein vihreäsilmäisiä) tulisi häipyä.

Mieli teki kertoa tälle lankatehtaalla käyneelle herrasmiehelle, että eläissäni en ole jalkaani yhdysvaltojen maaperälle laskenut (koneenvaihtoa lentokentällä ei lasketa) ja kotimaani on paljon kauempana Yhdysvaltoja kuin Ecuador. Käytännössä hän siis on enemmän gringo kuin minä.

Paikallinen tuttava kuitenkin valotti, että täällä kaikki valkoiset ulkomaalaiset ovat gringoja, kotimaastaan riippumatta. Maailman kansa jakaantuu latinoihin, afrikkalaisiin (kaikki mustat), kiinalaisiin (japanilaiset, korealaiset, kaikki aasialaisia piirteitä omaavat) ja gringoihin.

En ole kokenut, että gringa-sanaa käytettäisiin pahantahtoisesti. Silti on ihan mieltäavaavaa kokea, miltä tuntuu tulla yhdellä sanalla leimatuksi tietyn ryhmän edustajaksi, varsinkin kun et itse ole voinut valita ryhmääsi. Suosittelen lämpimästi heillekin, jotka Suomessa katsovat tarpeelliseksi moisen kielenkäytön.

In English: One of these days I was at the yarn factory, when a man and a woman stopped by. "There's no one here but some gringa" they man said and sounded disappointed. "Come in" I said with my pretty fluent Spanish and he was surprised. Didn't expect gringas to understand much, I suppose. 

We've discussed here about the origins of the word "gringo". My American friend told it comes from words "green" and "go", meaning Americans (often green-eyed) should leave. In that case I'd like people to know that I've never been to United States and my country is more far away from the US than Ecuador, so technically everyone here is more gringo than me. However, a local friend explained that here all white foreigners are gringos, no matter their country of origin. People are divided into latinos, Africans (all black), Chinese (all with Asian looks, such as Japanese, Thais and Korean), and gringos.

Although I haven't felt that the word "gringo" is necessarily used in a negative meaning, it's still interesting to experience how it feels to be categorized with one word by your origins, which, at the end, you haven't been able to choose. I recommend the experience to all who think such categorizations and use of language is necessary. 

Oi ihana Cuenca

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin käymään kaikkien kehumassa Cuencassa. Matka sinne kesti kymmenen tuntia, mutta oli sen arvoinen. Paluu sujui seitsemässä tunnissa yöbussilla ja kerrotaan heti alkuun hyvät uutiset: tällä kertaa minua ei ryöstetty, juuhuu!

Kuulemma joidenkin tutkimuksien mukaan Cuenca on yksi maailman parhaimmista kaupungeista asua ja vetää paljon ulkomaalaisia eläkeläisiä. En tosin tiedä mistä tutkimuksista on kyse, eikös Helsinkikin aina loista noissa. Cuencalla tosiaan on hyvät puolensa: ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin vaikka täällä Salinasissa, kaupunki on kaunis ja suhteellisen turvallinen. Sen aisti heti saapuessaan: ihmiset ajelivat autoillaan huoletta ikkunat auki, mikä lienee tarkoittaa ettei ole kovin yleistä, että joku hyökkäisi liikennevaloissa ryöstämään.

Olin liikenteessä yhden saksalaisen, kahden espanjalaisen ja yhden cuencalaisen kanssa, jonka vanhempien kotona yövyimme. Ecuadorilaisten vieraanvaraisuus teki taas vaikutuksen.

Viikonloppuumme kuului:

Hillitön määrä hyvää ruokaa...

Taidetta...

Pienennettyjä päitä, onneksi vain museossa... Oli nääs shuareiden vanha tapa.

Hopeaostoksia läheisessä kylässä Chordelegissä ja arkeologiaa Ingapircassa... Matkalla melkein loppui bensa ja jäätiin jumiin keskelle ei mitään, mutta onneksi ei aivan...

Arkkitehtuuria...

Kaiken kaikkiaan oli siis erittäin onnistunut tuulettautuminen Salinasin arjesta!

In English: Finally last weekend I had a chance to visit Cuenca, which apparently according to some studies is one of the best places in the world to live, and attracts lots of foreign pensioners. It is a great city indeed - nice temperature, beautiful, relatively safe... Pics show what was included in the weekend. 

Aivan tavallista elämää

Neljä kuukautta korkeuksissa on jo vierähtänyt ja arki asettunut uomiinsa. Kun en muutakaan keksi, niin ajattelin kirjoittaa hieman, millaista arki täällä on.

Aamuisin herään seitsemän maissa ja rupattelen kämppiksen kanssa aamupalan merkeissä. Kämppis ruokkii Camilan, minä marsun. Näin me äidit.

Työt alkavat kahdeksalta. Tällä hetkellä minua työllistävät muun muassa lankatehtaan tuotekatalogi, yrittäjyyskilpailu sekä nettisivun uusinta.

Kävelyillä tulee vastaan monenmoisia kavereita.

Yhdeltä tulen kotiin syömään. Tähän saakka olen syönyt aivan samaa ruokaa kuin muutkin, mutta nyt olen alkanut kiinnittämään asiaan enemmän huomiota. Jokapäiväinen riisimme alkoi liikaa näkyä terveydessä. Ilahtuneena olen huomannut, että muutkin ovat ainakin hieman innostuneet kasviksista. Ruokatunnilla vietän myös hellittelyhetken Panchon kanssa.

Työt jatkuvat viiteen, jonka jälkeen olen ottanut tavaksi käydä kävelyllä. Samalla tulee kätevästi kerättyä ruokaa Panchulaiselle.

Fondueta Salinerito-juustosta, nami...

Iltaisin nukun, kirjoittelen juttuja kotona tai vietän aikaa kavereiden kanssa. Salinasissa on se hauska puoli, että kaikki on lähellä. Täällä on myös vielä voimissaan spontaani pistäytymiskulttuuri, eli kavereiden luo voi vaan mennä ilman, että tarvitsee sopia asiasta kaksi viikkoa etukäteen.

Synttäritunnelmissa Padren talolla.

Tällä viikolla katsottiin parina iltana leffaa, vietettiin muutamat synttärit, kokattiin fondueta ja kasvispiirakkaa.

Piirakan ohje: 100 g margariinia, 3 dl vehnäjauhoja, 3 rkl vettä, suolaa. Kasviksia (sipuli, porkkana, paprika, tomaatti, parsakaali) paloiksi ja paistinpannulle pehmentymään. Maustamatonta jogurttia, maitoa, mausteita ja muutama kananmuna sekaisin. Kaikki pohjan päälle, pinnalle juustoraastetta ja uuniin. 

Sellaista arki täällä korkeuksissa. Aivan tavallista elämää.


In English: This text doesn't much require translation. Basically I just wrote about my normal everyday life. Going to work, taking care of Pancho, going for walks, meeting friends... Pictures tell more than thousand words. 

Marsutauti

Minusta ei ole kuulunut, kun on ollut vähän juttuja mielenpäällä. Jalassa ollut tulehdus, jota joskus aikaisemmin valittelin, ei koskaan ottanut parantuakseen ja lisäksi käsiin alkoi ilmestyä pieniä tulehduksia. Quitossa käydessäni viime viikonloppuna näytin niitä lääkärikaveri-Kattylle ja loppujen lopuksi Quitossa vierähti torstaihin saakka verikokeissa ja antibiooteilla tulehduksia parannellen. Onneksi ei löytynyt mitään vakavaa, mutta kymmenen päivän antibioottikuuri on taas päällä.

Antibiooteista sain marsutaudin. Huvittaa vaan mököttää heinäkasassa eikä puhua kellekään. Sellainen on nääs pikku Pancha-Pancho-Panchuliini. Meidän ystävyys ei ole lähtenyt käyntiin ihan niin kuin toivoin. Minusta olisi kivaa, jos Pancha aina minun saapuessani paikalle vikisisi ilahtuneena (tai miten marsut nyt ääntelevätkään) ja juoksisi käsivartta pitkin olkapäälle istumaan. Sen sijaan Pancha saa paniikkikohtauksen kun häkin lähelle edes menee ja jos sen saa napattua syliin, se tärisee aivan kauhuissaan. Jos jollakin on vinkkejä marsunkesytykseen, niin otetaan vastaan.

Panchan tilanne muutenkin mietityttää. Mietin, olisiko sen kuitenkin parempi olla jossakin muiden marsujen kanssa. Sehän kuitenkin tarkoittaa, että lopulta raukka päätyisi pataan. Minun lähtiessäni se päätyy paistiksi kumminkin. Olen miettinyt, että täytyy löytää joku hyväsydäminen ulkomaalainen, joka ei halua syödä marsua, Panchasta huolehtimaan. Toinen vaihtoehto on tehdä siitä Salinasin virallinen maskotti, jolloin kukaan ei halua syödä sitä. Jos jollakin on muita ideoita Panchan pelastamiseksi, nin niitäkin otetaan vastaan.

Viikonloppuna pesin aivan hillittömän määrän pyykkiä käsin. Täällä on semmoinen ihmeellinen pesukivisysteemi, että pyykkejä hinkataan kiveä vasten. Minä en ihan vielä hallitse tekniikkaa. Pesukoneet on kyllä ihana asia, niitäkään en osannut ennen arvostaa. Jostakin luin, että nykyteknologian positiivista merkitystä ihmisten elämään liioitellaan. Pyykinpesukone on parantanut elämänlaatua enemmän. Allekirjoitan.

Että eipäs tänne tämän kummempaa. Hyviä uutisia: Quitosta tarttui mukaan myös uusi kamera. Nyt voin piristää blogia myös kuvilla, kunhan niitä muistaisin myös ottaa. Tässä virallinen "hei, minulla on uusi kamera" -kuva, siis sellainen mitä pitää vain räpsiä testauksen vuoksi. Kuvassa mukana Kattyn kisu.

In English: The blog has been silent because I've had other things in mind. The infection I had that I had in my foot never cured well, and then I started having small infections in my hands. I showed them to my doctor friend Katty when visiting Quito, and at the end stayed there until Thursday for blood samples and curing. Luckily it wasn't anything serious, but I am eating antibiotics again. 

The antibiotics give me a guinea pig disease. I just feel like hiding under hay and not talking to anyone. That's how Pancha is. Our friendship hasn't started so well. Pancha gets a panic attack every time I try to approach it. Any ideas on how to domesticate a guinea pig are welcome. I'm wondering if Pancha would do better somewhere with other guinea pigs. However, I don't want it to get eaten, but that might be difficult to avoid when I leave. Tricky...

I spend the weekend washing huge amount of laundry by hand. I read somewhere that the importance of modern technology has been exaggerated, actually the laundry machine has had a much bigger positive impact. I agree. 

So, those were my news for now. By the way, I finally got a camera again. The pic is the official "Hey I have a camera" pic that you just have to take for testing.