Tyttöjen reissu

Rankoilla huveilla rankat seuraukset... Jos kirjoittelen jotain sekavuuksia, niin johtuu siitä, että pitkästä aikaa nappasin itselleni jonkun vatsapöpön. Onneksi oli lyhyt ja kesti vain eilisen illan ja yön, mutta olen kuitenkin maannut tänään aika voimattomana sohvalla, enkä ollut töissäkään.

Viikonloppu vierähti taas Bañosissa, tällä kertaa ihastuttavassa neitiseurassa. Baños on kätevä paikka viettää viikonloppua, tekemistä riittää ja on suhteellisen lähellä.

Uutena paikkana käytiin Casa del Arbolissa, joka on hieman Bañosin ulkopuolella sijaitseva maja puussa. Paikan erikoisuus on keinu, jossa pääsee ihailemaan aika hurjia maisemia kiikkuen rotkon yläpuolella. 

Viikonloppu tarjosi juuri sitä mitä kaipasin: erinomaista seuraa, mieltä avartavia keskusteluja, ei-mihinkään kiirehtimistä ja hyvää ruokaa. Ehdinpä käväistä selkähieronnassakin. Täydellinen tyttöjen reissu!

LLapincacho, Ambaton alueelle tyyppillistä herkkua, johon kuuluu juustotäytteiset perunapihvit, paistettu kananmuna ja makkaraa. 

Nuo herkkuruuat sitten tosin kostautuivat. Paluumatkalla Salinasiin iski aivan kamala vatsakipu, onneksi kestin kotiin saakka. En tiedä aiheuttiko jokin tietty ruoka, vai oliko kyseessä vain ylikuormitus. Joka tapauksessa nyt on jo paljon parempi olo ja joskus päivä sängyssä tekee ihan hyvää!

Tuulesta temmattua

Minun on jo pitemmän aikaa tehnyt mieli kirjoittaa Andien tuulesta. Se vaan on jotain niin käsittämätöntä, ettei sanoin voi kuvata. Yritän kuitenkin.

Salinassa puolet vuodesta on talvea, eli vesisadetta joka päivä ja puolet kesää, eli aurinkoa ja tuulta. Mutta millaista tuulta!

Sellaista, että kävellessä meinaa lähteä lentoon.

Öisin kuulostaa, että katolla seisoisi jättiläinen ja ulvoisi. Kattokin taitaa olla rikki, sillä sieltä kuuluu ihmeellinen pörinä.

Välillä jylinä vaimenee ja juuri kun ehdit tottua hiljaisuuteen, se alkaa uudelleen.

Pihalle ei voi jättää mitään, sillä kaikki lentää. Vuodevaatteiden tuuletus on tehokasta, jos muistaa kiinnittää tiukasti kymmenellä pyykkipojalla. Pyykit kuivavat hetkessä.

Takasta kuuluu hillitön suhina.

Olen ottanut tavaksi silloin tällöin nukkua makuupussissa sohvalla, sillä alakerrassa tuuli kuuluu vaimeammin.

Tuuli myös näkyy, mutta valokuviin en ole onnistunut tallentamaan.

Pelloilla heinät aaltoilevat ja pöly lentää pyörteinä. Taivaalla lentää muovipusseja ja muuta sälää.

Hiukset sojottavat milloin mihinkin suuntaan, jos niitä ei ole muistanut laittaa kiinni. Eilen erehdyin laittamaan päälle mekon. Se ensi korviin vähän väliä.

Tuuli on myös kylän kovin puheenaihe, "Voi että tuolta tuulta, pidätkö enemmän vesisateesta vai tuulesta?" Tuulesta, siispä en valita, kerron vain.

Loppuun teemaan sopiva kappale:

Edit muutama tunti myöhemmin: 

Innostuin värkkäilemään tuommoisen bannerin, tai siis ajatus oli vain kokeilla, mutta sitten unohdin mitä muutoksia olin tehnyt, enkä tietenkään ottanut mitään varakopioita, eli se sitten jäi. Nyt pällistelee pärstä ettei varmasti jää epäselväksi kuka kirjoittelee.

Joka tapauksessa huomasin, että näitä tuuli-aiheisia ikivihreitähän on enemmänkin:

Viikonlopun meininkejä

Nyt jaksaa kirjoittaa, kun tuli sopivasti otettua torkut elokuvaa katsoessa. Viime aikoina lähes kaikki katsomani leffat ovat päätyneet joko itkuihin tai nukahtamiseen, nyt unet toi silmään Grace of Monaco. Siitä voi päätellä, suosittelenko.

Viikonloppuna oli vilinää, kun oli kaveripariskunta Katty ja Gus käymässä Quitosta. He ovat ensimmäiset ihmiset, joihin Ecuadorissa tutustuin ja saivat minut tuntemaan itseni erittäin tervetulleiksi. Sen jälkeen on silloin tällöin nähty, mutta nyt olivat ensimmäistä kertaa käymässä luonani Salinasissa. Oli erittäin mukava nähdä pitkästä aikaa!

 Pidettiin pienimuotoiset illalliset...

...jotka illan myötä hieman kasvoivat.

Tässä iltamien menu:

Kana-kasvispiirakka:
Pohjaan 2 dl vehnäjauhoja ja 100 g voita, jotka nypitään sekaisin ja lisätään loraus vettä, sekoitetaan kunnes tuloksena tasainen taikina. Se voideltuun piirakkavuokaan. Sisään voi oikeastaan laittaa mitä haluaa, tällä kertaa laitoin kypsennettyä kanaa, porkkanaa, sipulia ja vihreää paprikaa. Kasviksia pehmitin ensin hetken pannulla. Päälle sekoitus 1 dl maitoa, 1 dl maustamatonta jogurttia ja juustoraastetta.

Venäläinen salaatti:
Keitettyjä perunoita ja porkkanoita pieninä kuutioina, kypsennettyjä herneitä, purkista maissia ja tonnikalaa, sekä keitettyjä kananmunia. Kaikki sekaisin runsaan majoneesin kera, halutessaan voi muussata ihan kunnon sörsseliksi.

Lisäksi oli vihersalaattia ja naksuja, sekä iki-ihanaa Fazerin sinistä.

Minulla on myös hoitovauva, nimittäin naapurin koira. Diiliin kuului käydä antamassa ruokaa kaksi kertaa päivässä, mutta nyt vauva nukkuu tuossa olohuoneen lattialla, eihän sitä yksin raaskinut jättää. Minä puolestani kaivaudun sohvalle makuupussiin, niin eipähän ole kummallakaan yksinäistä. Öitä!

Arvosta varalakanoita

Tässä taas näitä arjen pieniä asioita, joita ihan varmasti ette ole osanneet arvostaa:

Kuvitellaanpa, että olet kutsunut kavereita kaukaa yökylään. Koska asut väliaikaisessa asumuksessa, sinulla on vain kaksi paria lakanoita. Toiset ovat tosi pehmoiset ja lämpimät, toiset eivät niinkään. Koska haluat vieraidesi nukkuvan mukavasi, päätät tarjota heille ne pehmoisemmat ja lämpimämmät. Koska haluat lakanoihin mukavan tuoksun, lisäksi niiden pesu käsin on tympeää hommaa, päätät investoida muutaman dollarin ja viedä lakanat pesulaan. Viet jo maanantaina, jotta varmasti ehtivät viikonlopuksi. Mutta arvasitko, että sähköt ja niin myös pesukoneet olisivat poikki muutaman päivän? Muistitko, että aukioloaikoja ei ole? Ennakoitko, että viidestä yrityksestä huolimatta et onnistu löytämään pesulan rouvaa?

Muistutus itselle ja muille:
Arvosta
- pesukonetta
- selkeästi merkittyjä aukioloaukoja
- varalakanoita

Tässä kuvamateriaalia viime sunnuntailta. Heräsin ankeissa tunnelmissa, koska olin illalla katsonut elokuvan 8-pallo. Oli tyypillinen suomalainen elokuva, jossa kaikki kiroilevat, hilluva alasti ja elämä on rumaa. Mietiskelin siinä sängynpohjalla, että olisi ikävää olla poikaystävän pahoinpitelemä yksinhuoltajaäiti-narkkari (elokuvan päähenkilö), kun pihalta kuului iloista hihkuntaa: kaverit olivat tulleet hakemaan kävelylle.

Kuten viimeviikkoina joka päivä, Salinasia pyyhki aivan uskomaton tuuli! Kaverini Franciscan kanssa vitsailtiin, että pitää yöksi pukea bikinit päälle, kun yön aikana talo saattaa lentää rannikolle.

Kävelyltä matka jatkui työkaverin grillijuhliin. Tässä aika tyypillinen ecuadorilainen grilliannos: lihaa, maissia, grillattua banaania, juustoa ja perunoita. Annoskoko ei jätä ketään nälkäiseksi!

Tulivuori Chimborazo loisti vuorien yllä.

Sen verran piti osallistua MM-hömpötykseen, että katsoin finaaliin. Onneksi on sekin hullutus ohi taas muutamaksi vuodeksi.

Sellainen oli se sunnuntai.

Pyykkiasia muuten ratkesi, kun hiippailin pesulaan, nappasin kassini ja kirjoitin lapun, että maksan myöhemmin. Vieraiden ei tarvitse nukkua rupulakanoissa, jotka haisevat tunkkaisilta (koska viimeksi pesin ne käsin ja kuivuminen kesti iät ja ajat). Suomalainen moraali saa minut kuitenkin tuntemaan itseni varkaaksi.

Elämä on suuri seikkailu

Minulla pukkaa kriisiä. Sitä se 30 vuoden täyttyminen teettää, vaikka luulin selvinneeni, kun "viimeisenä iltana 29-vuotiaana" huomasin, että aikaeron vuoksi syntymähetki meni ohi ihan huomaamatta. Mutta kriisiä siis pukkaa, koska:

Huomasin, että pestiä on jälkellä enää reilu viisi kuukautta. Mitä sen jälkeen? Jatkaako täällä? Palatako Suomeen? Vaihtaako maata? Minne? Mitä tekemään?

Sinäänsä asiasta ei pitäisi huolehtia, sillä Suvin tekemän tarot-ennustuksen mukaan tulevaisuuteni on suorastaan ruusuinen. Helpottaa tietää.

Tässä välipiristyksiä pari kuvaa auringonlaskusta, täällä hauskaa on että sitä pääsee katsomaan pilvien yläpuolelta:

No, mutta taas asiaan, eli kriiseilyyn.

Viime aikoina olen huomannut, että kaipuu mukavuuksien pariin on kasvanut huomattavasti. Kaasun loppuminen kesken kokkaamisen ei ole enää "uusi eksoottinen kokemus", vaan se ärsyttää. Joka kerta kaasupulloa vaihtaessani pelkään räjäyttäväni koko korttelin ilmaan. Onneksi tähän on tulossa ratkaisu, sillä 2016 mennessä maan pitäisi siirtyä kaasusta sähkön käyttöön.

Repsahdin ihan totaalisesti maanantaina Guyaquilissä käydessäni, nykäisin esiin Visan ja ostin uudet housut ja mekon. Housut olivat siinä mielessä oikeutettuja, että entiset ovat käyneet isoiksi tai rikki. Mekolle ei kyllä täällä ole käyttöä, mutta kun minä HALUSIN SEN!! Että tervetuloa takaisin kerskakulutusasenne (vaikka eihän tuo nyt ihan kamalan paha repsahdus ollut, eihän? Mekko oli erittäin klassinen ja hyvälaatuinen ja sopii joka paikkaan).

Onneksi kriiseilyyn on monenmoisia hoitokeinoja. Suvi vietti rantareissumme jälkeen luonani kylässä muutaman päivän ja maailma parantui kyllä taas roppakaupalla. Nyt on ihana chileläinen ystäväni Francisca käymässä. Lisäksi minusta kriisit ovat ihan hyvä juttu, koska niiden myötä aina kasvaa ja tulee tarkemmin mietittyä omia toiveitaan ja tavoitteitaan.

Saa nähdä mihin tässä seuraavaksi alkaa. Universumi näyttää ja sillä lailla, elämä on suuri seikkailu.

Takana on luja putki rilluvuosien

Taas on vierähtänyt pari viikkoa, suuret pahoittelut. Viikot ovat menneet töissä ja viikonloput reissussa.

Toissa viikolla käytiin italialaisten kanssa Bañosissa. Vuokrattiin pyörät ja päristeltiin niillä katsomassa vesiputouksia...

Syötiin sveitsiläisessä ravintolassa, oliko pikkuisen hyvää herkkusieniröstiä...

Lennettiin...

Ostin uudet klassisen hillityt moneen asuun sopivat kengät...

Viime viikonloppuna käytin muutamat vapaapäivät ja käytiin suomalaisen Suvin kanssa tutustumassa siihen toiseen Salinasiin, joka on rannikolla siis. Samaan syssyyn juhlittiin kauan pelätyt kolmikymppiset. Olin jo kuukausia sitten ostanut kakkuun kynttilät ja sitten kun ne vihdoin kaivoin käyttöön, niin olivat menneen mössöksi repussa! Piti syödä kakku ilman kynttilöitä, toivottavasti ei tiedä huonoa onnea loppuiäksi (onneksi tämä korjaantui kun ihanat kaverit olivat leipaisseet eilen kynttilällisen yllätyskakun). Kiitos muuten kaikille onnitteluista, tulivat perille ja lämmittivät mieltä!

Salinasista siirryttiin muutamaksi päiväksi Las Tunasin rauhalliselle rannalle Puerto Lopezin kupeeseen. Siellä aika kului höpöttelyn ja rannalla autuaana lötköttämisen merkeissä. Sen verran tehtiin aivojumppaa, että pelattiin laiva on lastattu -peliä. On muuten todella hankala keksiä r:llä alkavia eläimiä!

Hostel Viejamar, tosi kiva paikka joskin hieman kallis (täällä 16$ / yö on kallis)

Rannikolta palattiin yöbussilla: tarvitsi vain 15 tuntia ja neljä eri bussia + lava-auto palata takaisin vuoriston Salinasiin ja suorilta pirteänä töihin. Tällä kertaa meitä ei ryöstetty (Suvi oli kumppanini viime kesän seikkailuissa).

Sen verran mainosta loppuun, että uusimmassa Matkalehdessä (6-7 / 2014) löytyy artikkelini "Kun voro iskee matkalla", lukaiskaapa sieltä. Palaillaaan taas!