Kävin aamulla reflexionissa. La reflexión on maanantaiaamuinen tapahtuma, johon kylä kokoontuu mietiskelemään erinäisiä asioita. Yleensä aloitetaan katsomalla joku ajatuksia herättävä video tai lukemalla teksti, sitten aiheesta keskustellaan, ohjelmaan kuuluun myös Isä meidän -rukous sekä kylän ilmoitusluontoisia asioita.
Tänään aloitusvideo käsitteli vanhuksia ja heidän hoitamistaan. Uskaltauduin avaamaan suuni ja viestini Salinasin ihmisille oli tämä:
Kuten Salinas, myös Suomi on kehittynyt valtavasti lyhyessä ajassa. Sodan jälkeen olimme yksi Euroopan köyhimmistä maista, nyt maailman kärjessä kehityksessä. Kun Ecuadorissa puhutaan kehityksestä, puhutaan desarrollo económico y social, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys. Suomessa tuosta sosiaalisesta kehityksestä puhutaan aika vähän. Toivon, että Ecuador ja muut kehittyvät maat eivät vain seuraisi kehittyneiden maiden esimerkkiä, vaan myös ottaisivat oppia niiden virheistä ja välttäisivät ne omalla kohdallaan. Mikä tilanne Suomessa nyt? Individualismi kukkii ja ongelmiin odotetaan ratkaisua yhteiskunnalta, ei itseltä. Vanhustenhoitoon liittyen kerroin, kuinka moni vanhus kärsii yksinäisyydestä ja vuorotellen on kohuotsikoita puuttuvista laitospaikoista tai huonosta laitoshoidosta. Päävastuu asiassa yhteiskunnalla, ei yksilöillä. Toivoin, että Salinasissa sentään muistettaisiin, että taloudellisesta kehityksestä huolimatta ihmisten pitäisi myös pitää huolta toisistaan.
Seuraan todella vähän Suomen uutisia, mutta jonkinverran on kuulunut minunkin korviin asiaa budjettiriihestä. Hyvinvointivaltio on aivan mahtava asia, mutta ei se ole mikään kiveenkirjoitettu perusoikeus! Se on etuoikeus, joka meille suomalaisille on suotu eikä voida odottaa, että vain yhteiskunta pitäisi huolta yksilöistään, vaan pitää toimia myös toisinpäin!
Ikävä juttu jos lapsilisää leikataan, mutta kyllä suomalaisperheet ovat aika etuoikeutettuja kun heille ylipäätään maksetaan jotain lasten tekemisestä!!
En kannata suuria tuloeroja, sillä niiden myötä tulevat rikotuin lasipulloin varustetut turva-aidat ja lisääntynyt rikollisuus. Silti minusta Suomessa kadehditaan turhan paljon rikkaita. Muun muassa ilmainen koulutus ja seksuaalikasvatus ovat työkaluja, joiden avulla itse kukin voi Suomessa aika hyvin vaikuttaa elämänsä suuntaan ja tulotasoonsa!!
Jos kansanedustajien isot palkat harmittavat niin muistetaan, että eduskuntaan voi pyrkiä kuka tahansa. Jos Teuvo Hakkarainen pystyy, niin pystyt sinäkin!!
Tuommoisia ajatuksia näin kaukaa kehittyvästä maasta katsoen. Enempää ei heru, koska kuten sanoin, olen seurannut aihetta todella vähän. Nuo kolme asiaa tarttuivat silmään lähinnä Facebookissa, kun näyttävät herättävän keskustelua. Ecuador vaikenee.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Ihan tavallista elämää
Terve.
Taas on ollut hiljaista, ihan vaan siksi kun en ole keksinyt mitä kirjoittaa. Päivät ovat kuluneet töissä, illat tehden sitä sun tätä. Salinasiin on pölähtänyt iso lauma uusia vapaaehtoisia ja sitä myötä tullut uutta elämää. Oikeastaan tälle tekstille ei ole siis muuta tarkoitusta, kuin ilmoittaa näin että elossa ollaan.
Kokeilin uutta reseptiä: pinaatti-perunalättyjä. Niistä tuli ihan hyviä. Pottumuussin sekaan siis jauhettua pinaattia, pari kananmunaa ja niistä pannulla paistetaan lättyjä, käy lisäkkeeksi lihan kanssa.
Viime viikonloppuna tuli käväistyä Quitossa. Mökkihöperöityminen Salinasissa alkoi olla sitä luokkaa, että oli pakko lähteä tuulettumaan. Samalla kävin myös työn puolesta elintarvikealan messuilla.
Quito tarjosi juuri sitä, mitä muutama postaus sitten valittelin kaipaavani. Illallinen ravintolassa ja oli vaihtoehtoja mistä välitä, piipahdettiin kavereiden kanssa yöelämässä ja sunnuntaina jazz-festareiden yhteydessä järjestetyssä ilmaiskonsertissa.
Kävin myös tervehtimässä sairaalassa Padrea, jonka vointi on jo parempi. Leikkauksen myötä häneltä poistettiin haima, joka vaatii tulevaisuudessa tarkkaan mietittyä ruokavaliota. Mitä saa ja ei syödä on tällä hetkellä ehkä Salinasin kuumin puheenaihe.
Tämmöistä tänne. Tänä viikonloppuna ajattelin ottaa rennosti kotosalla, jos ei muuta ilmene.
Taas on ollut hiljaista, ihan vaan siksi kun en ole keksinyt mitä kirjoittaa. Päivät ovat kuluneet töissä, illat tehden sitä sun tätä. Salinasiin on pölähtänyt iso lauma uusia vapaaehtoisia ja sitä myötä tullut uutta elämää. Oikeastaan tälle tekstille ei ole siis muuta tarkoitusta, kuin ilmoittaa näin että elossa ollaan.
Kokeilin uutta reseptiä: pinaatti-perunalättyjä. Niistä tuli ihan hyviä. Pottumuussin sekaan siis jauhettua pinaattia, pari kananmunaa ja niistä pannulla paistetaan lättyjä, käy lisäkkeeksi lihan kanssa.
Viime viikonloppuna tuli käväistyä Quitossa. Mökkihöperöityminen Salinasissa alkoi olla sitä luokkaa, että oli pakko lähteä tuulettumaan. Samalla kävin myös työn puolesta elintarvikealan messuilla.
Quito tarjosi juuri sitä, mitä muutama postaus sitten valittelin kaipaavani. Illallinen ravintolassa ja oli vaihtoehtoja mistä välitä, piipahdettiin kavereiden kanssa yöelämässä ja sunnuntaina jazz-festareiden yhteydessä järjestetyssä ilmaiskonsertissa.
Kävin myös tervehtimässä sairaalassa Padrea, jonka vointi on jo parempi. Leikkauksen myötä häneltä poistettiin haima, joka vaatii tulevaisuudessa tarkkaan mietittyä ruokavaliota. Mitä saa ja ei syödä on tällä hetkellä ehkä Salinasin kuumin puheenaihe.
Tämmöistä tänne. Tänä viikonloppuna ajattelin ottaa rennosti kotosalla, jos ei muuta ilmene.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Harvinaisen onnistunut linssimuhennos
Mennäänpä taas ruokabloggauksen puolelle, kun kerrankin on kerrottavaa ruokalajista joka ONNISTUI!!
Hieman taustaa aiheeseen: Kävin viime viikonloppuna Guarandassa supermarketissa ruokaostoksilla. Seisoin siellä huuli pyöreänä lihahyllyn edessä, kun jauheliha oli loppu ja muut vaihtoehdot olivat tyyliin sian suolia ja nahanpaloja. Täällä ei nirsoilla niin kuin Suomessa (muistuu mieleen Helsingin Sanomien shokkiuutinen viimevuodelta: mikrolasagneen ei käytetäkään härän sisäfilettä, voi kauhistus!!), vaan eläimen ruhosta käytetään ruuaksi lähes kaikki. Hyvä niin, mutta minun kokkaustaidot eivät siihen riitä.
Niinpä käteen osui linssipussi. En ole ikinä linssejä kokannut, mutta kyselin hieman kylillä vinkkejä ja tämmöinen sörsseli siitä syntyi:
Huuhdoin linssit ja liotin noin kymmenen tuntia vedessä. Linssejäkin on varmaan montaa sorttia, mutta nuo minun olivat semmoisia kellanruskeita.
Pilkoin pannulle kuullottumaan pari sipulia, muutaman valkosipulinkynnen ja kaksi tomaattia. Paistelin niitä siinä kunnes olivat mössöä.
Lisäsin vettä, viskasin sekaan linssit ja kasvisliemikuution. Siinä muhittelin noin tunnin ja keittelin samalla riisit lisukkeeksi.
Muhittelun loppupuolella lorautin joukkoon kermaa, hetken aikaa annoin olla ja lopuksi vielä sekaan juustoraastetta.
Tuli aivan tosi hyvää, vaikka itse sanonkin!!
Toinen tämän päivän hyvän mielen tuonut asia oli aaaah, puhtaat lakanat. Alkuvuoden kirppu / täi / minkä lie loisepidemian vuoksi (en muista kerroinko, alkoi vaan öisin ympäri kehoa ilmestymään puremia ja loppui vasta, kun keitin petivaatteet ja suihkutin talon täyteen myrkkyä, tämä tapahtui siis vanhassa talossa) olen aika hysteerinen nykysin tuon lakananpesun kanssa. Pesulan rouva oli viime viikon lomalla ja hankala alkaa lakanoita käsin pyykkäämään, erityisesti koska täällä on talvi ja sataa lähes joka päivä. Nyt oli rouva tullut takaisin ja minä sain lakanani takaisin tuoksuvina ja lämpiminä suoraan kuivausrummusta, mikä huumaava onnen tunne!
Tämmöistä tänne. Kotonakin on nyt netti ainakin jonkinmoinen. Minulla on testissa semmoinen pömpeli joka nappaa naapurin wifi-signaalin (luvan kanssa!!). Se noin yleisesti ottaen toimii aika heikosti, mutta nyt ihmeen kaupalla näyttää pelittävän, ainakin hetkittäin. Ciao!
Hieman taustaa aiheeseen: Kävin viime viikonloppuna Guarandassa supermarketissa ruokaostoksilla. Seisoin siellä huuli pyöreänä lihahyllyn edessä, kun jauheliha oli loppu ja muut vaihtoehdot olivat tyyliin sian suolia ja nahanpaloja. Täällä ei nirsoilla niin kuin Suomessa (muistuu mieleen Helsingin Sanomien shokkiuutinen viimevuodelta: mikrolasagneen ei käytetäkään härän sisäfilettä, voi kauhistus!!), vaan eläimen ruhosta käytetään ruuaksi lähes kaikki. Hyvä niin, mutta minun kokkaustaidot eivät siihen riitä.
Niinpä käteen osui linssipussi. En ole ikinä linssejä kokannut, mutta kyselin hieman kylillä vinkkejä ja tämmöinen sörsseli siitä syntyi:
Huuhdoin linssit ja liotin noin kymmenen tuntia vedessä. Linssejäkin on varmaan montaa sorttia, mutta nuo minun olivat semmoisia kellanruskeita.
Pilkoin pannulle kuullottumaan pari sipulia, muutaman valkosipulinkynnen ja kaksi tomaattia. Paistelin niitä siinä kunnes olivat mössöä.
Lisäsin vettä, viskasin sekaan linssit ja kasvisliemikuution. Siinä muhittelin noin tunnin ja keittelin samalla riisit lisukkeeksi.
Muhittelun loppupuolella lorautin joukkoon kermaa, hetken aikaa annoin olla ja lopuksi vielä sekaan juustoraastetta.
Tuli aivan tosi hyvää, vaikka itse sanonkin!!
Toinen tämän päivän hyvän mielen tuonut asia oli aaaah, puhtaat lakanat. Alkuvuoden kirppu / täi / minkä lie loisepidemian vuoksi (en muista kerroinko, alkoi vaan öisin ympäri kehoa ilmestymään puremia ja loppui vasta, kun keitin petivaatteet ja suihkutin talon täyteen myrkkyä, tämä tapahtui siis vanhassa talossa) olen aika hysteerinen nykysin tuon lakananpesun kanssa. Pesulan rouva oli viime viikon lomalla ja hankala alkaa lakanoita käsin pyykkäämään, erityisesti koska täällä on talvi ja sataa lähes joka päivä. Nyt oli rouva tullut takaisin ja minä sain lakanani takaisin tuoksuvina ja lämpiminä suoraan kuivausrummusta, mikä huumaava onnen tunne!
Tämmöistä tänne. Kotonakin on nyt netti ainakin jonkinmoinen. Minulla on testissa semmoinen pömpeli joka nappaa naapurin wifi-signaalin (luvan kanssa!!). Se noin yleisesti ottaen toimii aika heikosti, mutta nyt ihmeen kaupalla näyttää pelittävän, ainakin hetkittäin. Ciao!
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Elämäni ensimmäinen maanjäristys
Koin juuri elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. Yhtäkkiä toimisto alkoi tärisemään ja tärisi ehkä kaksi sekuntia.
Huusin: "Mikä tuo oli??"
Naapuritoimistosta vastattiin: "Maanjäristys!!"
En ehtinyt pöydän alle enkä oviaukkoon. Seuraavaksi huoneeseen syöksyi työkaveri, joka huusi: "Se oli maanjäristys, seuraavaksi tulee hyökyaalto!!". Maailman korkein hyökyaalto 3500 metrin korkeudessa.
Ehkä minua huijattiin, ehkä se oli ohi kulkeva rekka, paitsi ettei Salinasissa ole rekoille riittävän suuria katuja.
Tulipa tämäkin koettua.
Huomautus hieman myöhemmin: Ei ollut rekka. Uutisissa luki, että oli 5,1 Richterin asteikon järinä.
Huusin: "Mikä tuo oli??"
Naapuritoimistosta vastattiin: "Maanjäristys!!"
En ehtinyt pöydän alle enkä oviaukkoon. Seuraavaksi huoneeseen syöksyi työkaveri, joka huusi: "Se oli maanjäristys, seuraavaksi tulee hyökyaalto!!". Maailman korkein hyökyaalto 3500 metrin korkeudessa.
Ehkä minua huijattiin, ehkä se oli ohi kulkeva rekka, paitsi ettei Salinasissa ole rekoille riittävän suuria katuja.
Tulipa tämäkin koettua.
Huomautus hieman myöhemmin: Ei ollut rekka. Uutisissa luki, että oli 5,1 Richterin asteikon järinä.
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Ikävä kaupunkiin
Taas on maanantai. Väsyttää jotenkin tosi paljon, en tiedä miksi.
Viikonloppu meni rauhallisesti, kuten elämä nyt yleensä aina Salinasissa. Täytyy myöntää, että tänä viikonlopuna minulla oli iso ikävä kaupunkielämää. Vaikka elo ecuadorilaisessa vuoristokylässä voi kuulostaa jännittävältä ja eksoottiselta, mitä se onkin, niin tulee hetki, joilloin niitä vihreitä vuorimaisemia ja kadulla kulkevia laamoja ei enää jaksa ihmetellä. Silloin iskee vastaan tosiasia, että ei täällä nyt hirveästi ole ajanviettomahdollisuuksia. Ei ole valokuvanäyttelyitä, ei teatteria, ei elokuvateattereita, ravintolavaihtoehtoja rajallisesti... Viikonloppuna siis mietin ja pohdin ja totesin, että lähden Ambatoon elokuviin ja kauppakeskukseen, ihan vaan pyörimään ja katsomaan ihmisvilinää. Netistä kumminkin näin, että elokuvavaihtoehdot olivat huonoja ja mitäpä sitä kauppakeskukseenkaan, jos ei ole mitään ostettavaa. Siispä jäin Salinasiin, taas.
Lopulta kävin Guarandassa kahvilla ja syömässä, vaihtelua sekin. Sunnuntaina mentiin työkaverin kanssa kylpylään lillumaan lämminvesialtaaseen ja höyryhuoneeseen. Aina sitä siis jotain tekemistä löytyy, mutta elämänrytmi on kyllä eri kuin mihin Helsingissä ehdin tottua.
Tylsyydestä joskus poikii myös pieni luovuuden siemen. Eilen sain kudottua valmiiksi säärystimet. Kerran kyllästymisenpuuskassa tein myös simpukkakaulakorun. Siitä tuli aika hieno, vaikka kyseessä olikin vain simpukan läpi pujotettu narunpätkä.
Monilta osin tuntuu, että elämä on kiertänyt ympyrän: rytmi on sama, kuin Paltamossa aikoinaan. Kuntosalin puutteen vuoksi elämääni ovat palanneet myös jumppavideot. Mariannen Superbodyn ja krokotiilihyppyjen sijaan pompahtelen kotona Batukan tahtiin.
Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Nauttikaa kynnelle kykenevät kaupungin tarjonnasta, vaikka joskus siellä elämä voi tuntua kovin hektiseltä, niin on siinä puolensa.
Viikonloppu meni rauhallisesti, kuten elämä nyt yleensä aina Salinasissa. Täytyy myöntää, että tänä viikonlopuna minulla oli iso ikävä kaupunkielämää. Vaikka elo ecuadorilaisessa vuoristokylässä voi kuulostaa jännittävältä ja eksoottiselta, mitä se onkin, niin tulee hetki, joilloin niitä vihreitä vuorimaisemia ja kadulla kulkevia laamoja ei enää jaksa ihmetellä. Silloin iskee vastaan tosiasia, että ei täällä nyt hirveästi ole ajanviettomahdollisuuksia. Ei ole valokuvanäyttelyitä, ei teatteria, ei elokuvateattereita, ravintolavaihtoehtoja rajallisesti... Viikonloppuna siis mietin ja pohdin ja totesin, että lähden Ambatoon elokuviin ja kauppakeskukseen, ihan vaan pyörimään ja katsomaan ihmisvilinää. Netistä kumminkin näin, että elokuvavaihtoehdot olivat huonoja ja mitäpä sitä kauppakeskukseenkaan, jos ei ole mitään ostettavaa. Siispä jäin Salinasiin, taas.
Lopulta kävin Guarandassa kahvilla ja syömässä, vaihtelua sekin. Sunnuntaina mentiin työkaverin kanssa kylpylään lillumaan lämminvesialtaaseen ja höyryhuoneeseen. Aina sitä siis jotain tekemistä löytyy, mutta elämänrytmi on kyllä eri kuin mihin Helsingissä ehdin tottua.
Tylsyydestä joskus poikii myös pieni luovuuden siemen. Eilen sain kudottua valmiiksi säärystimet. Kerran kyllästymisenpuuskassa tein myös simpukkakaulakorun. Siitä tuli aika hieno, vaikka kyseessä olikin vain simpukan läpi pujotettu narunpätkä.
Monilta osin tuntuu, että elämä on kiertänyt ympyrän: rytmi on sama, kuin Paltamossa aikoinaan. Kuntosalin puutteen vuoksi elämääni ovat palanneet myös jumppavideot. Mariannen Superbodyn ja krokotiilihyppyjen sijaan pompahtelen kotona Batukan tahtiin.
Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Nauttikaa kynnelle kykenevät kaupungin tarjonnasta, vaikka joskus siellä elämä voi tuntua kovin hektiseltä, niin on siinä puolensa.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Karnevaalitunnelmia
Viime viikko oli niin hirveän kiireinen, että en ehtinyt kirjoittamaan.
Piti hillua kylillä prinsessamekko päällä.
Piti syödä suklaata.
Piti syödä maha täyteen possunlihaa, perunoita ja maissia.
Piti olla vesisotaa työkavereiden kanssa.
Piti käydä Guarandassa kuuntelemassa musiikkia.
Piti ampua tuntemattomia ihmisiä vaahtosumutteella.
Piti taas hillua kylillä, tällä kertaa supersankaripuvussa.
Piti tanssia keskusaukiolla.
Piti salsata baarissa.
Piti tulla kastelluksi läpimäräksi.
Tällaista täällä siis karnevaaliaikaan, nyt on taas rauha maassa. Toivottavasti sielläkin oli mukava viikko!
Piti hillua kylillä prinsessamekko päällä.
Piti syödä suklaata.
Piti syödä maha täyteen possunlihaa, perunoita ja maissia.
Piti olla vesisotaa työkavereiden kanssa.
Piti käydä Guarandassa kuuntelemassa musiikkia.
Piti ampua tuntemattomia ihmisiä vaahtosumutteella.
Piti taas hillua kylillä, tällä kertaa supersankaripuvussa.
Piti tanssia keskusaukiolla.
Piti salsata baarissa.
Piti tulla kastelluksi läpimäräksi.
Tällaista täällä siis karnevaaliaikaan, nyt on taas rauha maassa. Toivottavasti sielläkin oli mukava viikko!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)