Synttäritunnelmissa

Kyllä minä olen tärkeä henkilö. Minun synttäreitä juhlittiin nääs kolmella eri mantereella! Suomesta tuli valokuva ihanasta mansikkakakusta ja kaverit soittivat lentokentältä, että lähtivät juhlimaan aivan Japaniin saakka. 

Mansikkakakun inspiroimana piti alkaa leipomaan täälläkin. 

Kyseessä suomalais-ecuadorilais-amerikkalainen fusiokakku: pohja suomalaisen ohjeen mukaan, sisällä ecuadorilaiseen tapaan kaneliliemessä keitettyjä mansikoita, leipomassa myös amerikkalaisvahvistus. Päällä naminami dulce de lecheä.  Ulkonäöstä ei aivan tullut suunnitellun näköinen, mutta hyvältä maistui. 

On muuten paikallinen tapa, että synttärisankarin pitää haukata pala suoraan kakusta. Sitten joku vieressä istuva paukauttaa takaraivoon sen verran, että naama uppoaa kakkuun. Hirrrrrmuisen hauskaa. 

Nyt taas odotellaan vuosi seuraavia synttäreitä. Jos entiset merkit pitävät paikkansa, niin ne ovat aivan hetken päästä. 

In English: I am a very important person. My birthday was celebrated on three continents! I received a picture of a delicious strawberry cake from Finland, and my friends called from the airport telling that they are going all the way to Japan to celebrate. 

Inspired by the strawberry cake we decided to bake here too. 

It was a Finnish-Ecuadorian-American fusion cake. The base baked with a Finnish recepy, filled with some strawberries boiled with cinnamon a la Ecuatoriano, and we had an American baker too. On top dulche de leche. It didn't maybe look exactly as planned, but tasted good.

It's a habit here that the one who has the birthday has to have a bite of the cake (without using a spoon). Then someone sitting close smashes his/her face to the cake. Veeeerrryyy funny. 

Now need to wait for a year for the next birthday. If time goes as fast as so far, it will only take a moment. 

Asia, jotta ette halua lukea

HUOM. Kirjoitin tekstin perjantaina, mutta pääsin julkaisemaan vasta nyt. Tässä tulee viiveellä...: 

Tämä ei ehkä ole asia, mitä haluatte lukea, mutta kerronpa silti. Blogin idea on nääs välittää kokemus sellaisena kuin sen koen, hyvässä ja pahassa. Juuri olin päässyt kehumasta kaverille, että olen ollut suhteellisen terveenä eikä täällä mitään terveyshasardeja ole, kun onnistuin saamaan mahapöpön. Pariin päivään ei oikein mikään pysynyt sisällä. Mutta sehän on oiva tilaisuus syödä kaikkea, minkä ei tarvitsekaan pysyä sisällä. Kuten hampurilaisia. 

Kuvan possusta ei tehty hampurilaista, se vaan sattui vastaan Chillanesissa ja halusi kuvaan.

Salinasin ravintolatarjonta on siinä mielessä hauska, että täällä 1400 asukkaan kylässä on kolme pitseriaa. Kukaan ei sen sijaan myy hampurilaisia. Niinpä en voinut vatsataudista huolimatta vastustaa kiusausta syödä hampparia, kun satuin sellaisen löytämään Chillanesista. Uloshan sekin lensi, mutta oli sen arvoista. 

Chillanesin maisemia

Chillanes on noin parin tunnin matkan päässä sijaitseva kaupunki, jossa olin torstain ja perjantain pitämässä kurssia. Tällä kertaa puhuimme markkinoinnista ja asiakaspalvelusta. Seuraavaa ryhmää varten pitää kyllä vielä yksinkertaistaa ja konkretisoida roimasti. Oppia ikä kaikki.

Oppilaiden kanssa

Harvoin muuten pääsee paikkaan, jota ei ole edes mainittu Lonely Planetissa. Tunsin itseni tosi löytöretkeilijäksi! Chillanesista löytyi mm. karaokebaari. Autolla ajelusta rohkaistuneena tuumasin, että kyllähän minä nyt yhden laulunkin uskallan laulaa. Valitsin Abban Chiquititan. Voi sitä pakokauhun tunnetta, kun sanojen ilmestyessä ruudulle tajusin, että totta kai kappale oli käännetty espanjaksi! Minä en siis oikeasti osaa laulaa edes suomeksi tai englanniksi. Espanjaksi pystyin vain kiekaisemaan sanan sinne tänne ja hoilottamaan oikein isosti kertosäkeen "Chiquititaaaa!!". Tähän vielä päälle se vatsatauti. Mahtava fiilis. 

Chillanesin keskusaukiolla

Mutta, ei se mitään, tuo kaikkihan tapahtui huimassa nuoruudessani, nyt olen jo aikuinen ja todella fiksu. Tänään on nääs minun syntymäpäiväni! Kiitos kaikille onnittelijoille! Juhlistin päivää syömällä Fazerin sinistä, jota olen säästänyt kaapin pohjalla kaksi kuukautta. Maku oli ehkä hieman kärsinyt (muistanette homeongelmani...), mutta hyvää oli silti. Huomenna mahdollisesti julistan lisää. 

P.S. Päivän knoppitieto: Fazerin sinisen pääraaka-aine on ecuadorilaiset kaakaopavut. 

In English: I wrote this text last Friday already, but didn’t have a chance to publish.

Thursday and Friday I spent in a place called Chillanes giving a course. It’s a town a few hours away from Salinas, and by the way is not even mentiond in Lonely Planet. It’s not that often that you get so ”off the beaten track”, I felt like a real explorer. Salinas has three pizzerias, but no one sells hamburgers. So I was really happy to eat one in Chillanes! Too bad I was sick in my stomach so didn’t get to really digest the hamburger, but at least I felt the taste.

In Chillanes we went to a karaoke bar. I can’t sing, but since I was brave enough to drive a car I thought I might give a try to singing too. I chose Abba’s Chiquitita, thought that would be safe. But of course they had translated it into Spanish, and I was only able to squeak a few words here and there. It was embarrassing.

Luckily that’s in all in the past, because I’m much older and wiser now. Friday was my birhday! I celebrated eating Finnisf Fazer Blue chocolate (best ever!) that I had saved in my closet for two months. Interesting aromas… The main ingredient of Fazer Blue is Ecuadorian cocoa beans, btw.

Ensimmäisten kertojen viikko

Pahoitteluni jälleen blogihiljaisuudesta. Viime viikko oli kiireinen ja jännittävä. Tein paljon asioita, joita en ole aikaisemmin tehnyt.

Kirjoitin ensimmäisen markkinointitekstini espanjaksi. Muut sitä muokkasivat, mutta sain aika hyvin sanottua, mitä halusinkin, eli sinäänsä olen aika tyytyväinen. Jos hyvin käy, kirjoittamani bränditarina tulee joku päivä koristamaan Salinerito-merkin tuotteita.

Kävin ensimmäisen kerran saapumiseni jälkeen Quitossa, jossa vietin torstain. Päivä oli mielenkiintoinen, eikä kaupunki vaikuttanut yhtään niin pelottavalta, kuin muistin. Ehdin myös pikaisesti nähdä Kattya, josta ehti ensimmäisten päivien aikana tulla hyvä ystäväni.

Pidin ensimmäisen kurssini liiketoimintasuunnitelman teosta espanjaksi ja oli muuten ensimmäinen pitämäni kurssi muutenkin. Oppilaat olivat 15-25 vuotiaita nuoria naisia, jotka toivottavasti ymmärtävät nyt hieman paremmin perusasiat aiheeseen liittyen ja voivat hyödyntää niitä tulevaisuudessa.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä: Ajoin ensimmäistä kertaa autoa Ecuadorissa. Kurvailin ympäri Guarandaa työpaikan valtavalla lava-autolla ja ajoin sieltä Salinasiin. En törmännyt yhteenkään laamaan, koiraan, ihmiseen tai aasiin, enkä suistunut alas vuorenrinteeltä. Pelotti aivan kamalasti, mutta kaikki meni hyvin.

Kaiken kaikkiaan viikko oli siis hyvä. Kiva huomata tekevänsä asioita, joihin en uskonut pystyväni. Erityisesti tuo viimeinen oli minulle melkoisen iso juttu. Samanlaisia viikkoja lisää, kiitos!!

In English: I'm sorry about being so silent at the blog. Last week was busy and exciting. I did lots of things that I haven't done before. 

I wrote my first marketing text in Spanish. Others were editing of course, but I managed to put into words quite well what I wanted so I'm quite happy.

I returned to Quito for the first time after arriving to Ecuador, and spent a very interesting Thursday there. Quito didn't feel that scary as I remembered. I also got to see Katty, which was very nice.

I hold my first course about business planning in Spanish. Students were young women, which I hope now know a bit more about the basics regarding the topic.

Last, definitely not the least, I drove a car in Ecuador, and it went well!

All in all, the week was good. It's nice to notice myself doing things that I didn't think I was capable of. Especially the last point was a really big deal to me. More of this kind of weeks, please!

Nakkikeittoa ja extreme-urheilua

Kävin viikonloppuna Ambatossa ja Bañosissa, sillä tulevat viikonloput olenkin sitten kiinni töissä. Ambato on hieman suurempi kaupunki noin kahden tunnin bussimatkan päässä. Baños puolestaan turistien suosima vuoristokylä noin tunnin päässä Ambatosta, jossa on kauniit maisemat, paljon kylpylöitä ja extreme-urheilua. Itse sain riittävän adrenaliiniannoksen kurkistamalla alas sillalta, jolta seko...hurjapäät hyppivät benji-hyppyjä.

Kämppis lähti lomalle ja olen yksin kotona. Mitä ihmettä kuvittelin, kun alussa ajattelin haluavani asua yksin? Kamalan tylsää ja minulla on jo iso ikävä hassua Camila-vauvaa, jota ystävällismielisesti kutsun Pokemóniksi.

Viikon ajan minun on myös selvittävä omilla kokkauksillani. Uudessa maassa on aina mielenkiintoista käydä kaupassa. Esimerkiksi täällä hiiva myydään samankokoisissa pakkauksissa kuin voi Suomessa. Voi puolestaan on hiivapaketin kokoisissa pakkauksissa. Kerma myydään pussissa. Tämän viikon ruokalistalla on supisuomalaista nakkikeittoa. Varmasti maistuu hyvältä, kun olen puolentoista kuukauden ajan vetänyt jokaikinen päivä valtavan annoksen riisiä.

P.S. Keksin muuten vihdoin, kuinka vältän kaljuuntumisen. Täkäläinen vesi nääs tekee hiuksistani hirveän takkukasan ja kun harjaan, hiuksia lähtee tupoittain. Niksi on, ettei hiuksia saa päästää veden kanssa tekemisiin ilman hoitoainekerrosta välissä.  Jo ennen pesua kuiviin hiuksiin pitää levittää hoitoainetta ja pesun jälkeen uudelleen.

In English: This weekend I went to visit Ambato and Baños, because the coming weekends I will be working. Ambato is a bit bigger city about two hours from here. Baños is a touristic mountain village about an hour from Ambato, with beautiful scenery, many spas, and extreme sports. I got enough adrenaline looking down from the bridge where some brave ones (nutheads) did benji jumping.

My flatmate went to vacations and I’m home alone. What was I thinking when I thought I’d like to live alone? It’s boring, and I miss the funny little Camila baby that I call Pokemón.

For a week I also need to survive with my own cooking. It’s always interesting to do grocery shopping when you’re in a new countey. For example here they sell the yeast in packages of same size as butter in Finland. Butter is sold in packages of th size of the yeast. Cream is sold in bags. This week I’m planning to cook some Finnish sausage soup, I’m sure it will be delicious after having rice every day for the past month and a half.

Lankatehtaan tyttö

Onkohan olemassa kirjaa, jonka nimi olisi "Lankatehtaan tyttö"? Pitäisi ainakin olla, minusta se olisi hieno nimi.

Vietin eilisen päivän töissä paikallisella lankatehtaalla. En ole hirveästi töistäni kirjoitellut. Ei johdu siitä, etteikö niitä olisi, sillä itse asiassa on aika paljon. Olen kuitenkin tuuminut, että tuskinpa suomalaisyrityksetkään tykkäisivät, jos työntekijä huutelee kaikki asiat netissä. Hieman valottaakseni tehtävänkuvaa, niin tällä hetkellä muun muassa valmistelen kurssia liiketoimintasuunnitelman teosta, suunnittelen yrittäjyyskilpailua, tutkin Ecuadorin lihatuotemarkkinoita ja uusimpana uutuutena vietän päivän viikossa lankatehtaalla.

Täällä kyllä oppii joka päivä jotakin, jota ei muuten tulisi ajatelleeksikaan. Esimerkiksi langoista tiesin sen verran, että ostan aina 7 veljestä -lankaa. Toisin sanoen en tiedä mitään, tuo 7 veljestä on täysin peruja yläasteen käsityötunneilta. Nyt tiedän, että alpakanvillalanka on pehmeää, mutta lampaanvillalanka kestävämpää. Yksisäikeisiä lankoja käytetään lähinnä ponchoihin, lisäksi täällä valmistetaan kaksi- ja kolmisäikeistä lankaa. Säikeet voivat olla joko suoria, tai punottuja. Hieman vielä jäi epäselväksi, mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Ehkä opin sen ensi viikolla.

Tilasin myös paikallisesta käsityökeskuksesta itse suunnittelemani alpakanvillaneuletakin. Käsityökeskuksessa paikalliset naiset kutovat lankatehtaan tuotteista mitä hienompia neuleita. Minun unelmieni neuletakki on punainen (tuota sävyä, mikä on yllä olevassa kuvassa käsieni korkeudella), siihen tulee eteen lettikuviota ja napit, siinä on huppu sekä suljettavat taskut ja malli on hieman pidempi. Siitä tulee varmasti hieno, odotan jo innolla.

Aivan älytöntä, että taas on perjantai. Aika lentää. Salinasissa sataa taas niin kovaa, että katto varmaan romahtaa kohta.

In English: I was spending a day at the local yarn factory. I haven't written about my work much, but for your information at the moment I'm working for example on preparing a course on business planning, planning an entrepreneurship course, studying the processed meat markets, and now also spending a day per week at the yarn factory.

Every day I learn something that I wouldn't have even thought otherwise. For example about the yarn, now I know that alpaca wool is soft but lamb wool is more durable, and much more.

I also ordered a wool jacket that I designed myself from the local handicraft centrer. There local women nit some marvelous knitwear from the products of the yarn factory. My wool jacket will be of alpaca, will be red, have buttons and a hood, and a bit longer model. I'm sure it will be great, can't wait to see it!

I can't believe it's Friday again, the time is flying... And it's raining again... 

Kaikkea sitä oppii

Ei ole mikään salaisuus, että koulussa kemia ja fysiikka olivat minun inhokkiaiheitani. Ne nyt vaan olivat aivan järjettömän tylsiä ja tunnilla alkoi aina väsyttää. Innostuin aiheesta vasta kun televisiossa alkoi pyörimään Einstein-ohjelma, jossa hassuksi professoriksi pukeutunut näyttelijä teki kaikenmaailman fysikaalisia ja kemiallisia kokeiluja, kuten esimerkiksi viekö tuuli helpommin mennessään laihan vai lihavan ihmisen. Se laihahan sinne pehmustettuun seinään ensin lensi valtavan tuulikoneen voimasta.

Tänään satuin vahingossa tekemään omia kokeilujani. Täällä tosiaan vesi pitää aina keittää ennen juomista. Olen nyt yrittänyt kiinnittää vedenjuomiseen huomiota, sillä muutama viikko sitten alaselkäni kipeytyi vasemmalta puolelta ja kämppis epäili, että johtuu liian vähästä vedestä. Munuaiset siellä raksuttavat ylikierroksilla, tai jotain. Olen siis ryhtynyt keittämään vettä valmiiksi pulloihin.

Aamulla en ehtinyt odottaa, että vesi jäähtyy, joten kaadoin kiehuvaa vettä puolen litran muovipulloon. Arvatkaas mitä, se pullo kutistui aivan minipulloksi! Etiketti jäi lörpöttämään, ihan kuin pullolla olisi liian isot vaatteet. Miksi fysiikan tunnilla ei opeteltu kutistamaan muovipulloja??

Toinen asia, mikä ei koskaan ole erityisemmin kiinnostanut, on penkkiurheilu. Ei vain jaksa keskittyä katsomaan, kun heppulit juoksee kentällä jonkun pallon tai luistelevat jonkun läpyskän perässä. Innostuin penkkiurheilusta hienoisesti vasta Espanjassa, kun hoksasin, että eihän minun sitä peliä tarvitse seurata. Sen sijaan minua kiinnostaa ihmisten reaktiot ja miten joku peli saa ihmiset tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Siispä kömmin eilen paikalliseen pizzeriaan katsomaan jalkapalloa, kun Ecuador pelasi Argentiinaa vastaan. Peli päättyi 1-1. Minun penkkiurheilukiintiöni on taas hetkeksi täynnä.

In English: It's not a secret that I used to hate chemistry and physics at school. I just found them extremely boring. I only got interested in them when they started to show a TV show where an actor dressed up as a crazy scientist made some practical experiences, for example if it's windy, does a skinny person fall down easier than a fat person. 

I managed to do some experiences of my own today. I've started to pay attention to drinking enough water and to boil water and put it to bottles. I didn't have time to wait for the water to cool down so I just poured some boiling water into a plastic bottle. The bottle shrank into a mini bottle! Why didn't they teach at school how to shrink bottles? 

Another thing that I've never been very interesting is spectator sports. I just find it boring to watch people running after a ball or skating after a puck. I only got a tiny bit interested in Spain when I realized that I don't actually have to watch the game. What I find interesting is people's reaction and how some game makes people feel united. Therefore I went to a local pizzeria yesterday to watch football when Ecuador was playing against Argentina. The match ended 1-1. My quota for spectator sports is full for a while. 

Empanadan ohje ja muuta sekalaista

Kuten ehkä olette huomanneet, postausten tahti on hieman hiljentynyt viime aikoina. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin, Salinasissa on alkanut kesä, mikä tarkoittaa hirveää tuulta, mikä tarkoittaa sähkökatkoja vähän väliä, mikä tarkoittaa että ei ole nettiä ja jos en ole muistanut ladata koneen akkua, niin ei ole konettakaan. Toiseksi elämä on pikkuhiljaa asettunut uomiinsa, eikä kaikki näkemäni enää tunnukaan niin jännittävältä kertoa.

Olen ollut täällä nyt reilun kuukauden. Aika on mennyt nopeasti, toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä jo kauemmin. Fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä iskee koti-ikävä, välillä on aivan hirmuisen hauskaa. Jotenkin lasku uuteen ympäristöön tuntuu kuitenkin aika pehmeältä.

Eilen käväisin taas naapurikaupunki-Guarandassa. Tuli olo, että pitää hieman itsenäistyä tästä yhteisön turvasta, joten niinpä menin sinne yksin. Muutaman tunnin kiertelin markkinoilla (löysin sen chirimoyan!) ja kävin ostamassa tärkeitä asioita, kuten pyykkipoikia ja dulce de lecheä. Sitten oli taas hyvä palata oman kylän suojaan.

Minä olen alkanut jotenkin hirveästi arvostamaan viikonloppuja, jolloin ei ole suuria suunnitelmia.   Silloin on tilaa yllättyä ja päätyä tekemään kaikkea hauskaa ja spontaania. Olen myös huomannut, että aika kuluu yllättävän hyvin ilman jatkuvaa "tekemistä". Silloin ehtii vaikka nukkua (nimim. Hän joka perjantai-iltana meni nukkumaan klo 19.30. Piti kyllä vielä herätä ja tehdä jotain, mutta enpä herännyt).

Aamulla menin Padren talolle hengaamaan. Siellä tytöt täydessä touhussa leipoivat empanadoja.

Emponadojen taikinaan tulee vettä, leivinjauhetta,vehnäjauhoja, suolaa ja tilkkanen voita. Suosittelen kokeilemaan mukaan myös kananmunaa ja leipomaan hieman pullataikinan tyyliin, sillä meidän taikinasta tuli vähän kova.

Sisään leivotaan juustoraastetta.

Empanadat paistetaan kullanruskeiksi öljyssä ja sokeroidaan.

Ensin hieman vierastin tuota juuston ja sokerin yhdistelmää, mutta on muuten hyvää!

Kun muut leipoivat, mitä teki suomalainen?

Heh, vitsi vitsi, autoin minä muutenkin. Empanadojen jälkeen lähdin kävelylle. Kävely muuttui vuorikiipeilyksi ja lopulta luulin, että pääsisin alas vain kierimällä. Mutta hyvin meni. Tätä varten maksoin sen ylikalliin urheilulisän matkavakuutukseen (oikeasti sitä varten, ettei tavallinen vakuutus ole voimassa näissä korkeuksissa)!

Tällainen viikonloppu tällä kertaa.


In English: As you might have noticed, I haven't posted as often as before. There's two reasons: First, summer's starting in Salinas, which means awful wind, which means electricity breaks, which means no Internet and no computer, if I haven't remembered to charge the battery. Second, I have started to get use to life here, and all little things don't feel like worth sharing anymore. 

I've been here for a bit over than a month now. The time is flying, but on the other hand it feels like I would have been here much longer. There are moments I've had so much fun, also some that I've felt very homesick. All in all, I think I've had quite a soft landing to the new culture and surroundings. 

Yesterday I went to Guaranda alone. For few hours I walked around the city and went to a marketplace, and finally found my chirimoya! Then it was good to come back to my own town. 

Somehow I've really started to appreciate weekends without plans. They give an opportunity for surprises and spontaneity. Also, I've noticed I don't always need something "to do". Then I can for example sleep, like on Friday when I went to bed at 7.30 p.m. 

This morning I went to el Padre's house. Girls were baking empanadas there. 

The dough has water, wheat flour, salt and a bit of butter. I'd recommend to add an egg too and bake it like pulla dough, so it's softer. 

Inside you put cheese. 

Then you fry the empanadas in hot oil, and add sugar on top. At first I found this combination of cheese and sugar a bit odd, but it's so good..!

After the empanadas I went for a walk, which ended up being more a mountaineering aventure. At some point I thought the only way to get back down is to roll. But it went fine, that's why I paid for an expensive sports travel insurance (actually had to pay because a normal insurance is not valid at this altitude).

That was my weekend this time. 

Ihanat etelän hetelmät

Taas mysteerinen tietokoneongelma... Tällä kertaa kone kieltäytyy lukemasta muistikorttia. Eilen toimi ihan hyvin, nyt täysi tenä. Muistikortti toimii kyllä kamerassa. Eli tästä jutusta puuttuu nyt kuvat, ei voi mitään... Korjausvinkkejä otetaan taas vastaan! 
(Lisäys: Vika korjautui puhaltamalla oikein kovaa muistikortinlukijaan. Taikuutta... Tai ehkä siellä oli pölyä.)

Mutta joka tapauksessa, tarkoitus oli kertoa tiistain markkinoista. Silloin pääsen ihailemaan, nuuhkuttelemaan ja maistelemaan mitä ihanimpia hedelmiä, eikä hintakaan päätä huimaa (vaikka epäilemättä sisältävät blondilisän). Markkinoilta voi ostaa myös vaikka mitä muuta keittiötarvikkeista vaatteisiin. Tiistain markkinat ovat tärkeä osa kylän elämää, sillä muutenpa täällä ei hirveästi shoppailla, paitsi laamanvillaneuleita. Sellaistakaan en tosin ole vielä ostanut.  

Avokadoja neljä dollarilla...

Litsiluumuja pussillinen dollarilla...

Granadilloja neljä dollarilla... Näiden nimiä en millään muista suomeksi. Olen kyllä nähnyt näitä Stockan hedelmäosastolla, kun siellä opiskeluaikoina olin töissä. Ovat aivan taivaallisia ihanuuksia ja uusi lempihedelmäni. 

Banskuja vaikka mitä kokoa ja väriä. Niitä käytetäänkin monemoiseen: paistettuna ruuan lisäkkeenä, suolattuina, sokeroituna, tai syödään keiton kanssa kuten Suomessa leipää… Banaaneista tehdään myös sipsejä.

Kuvassa hedelmät näyttävät hieman nuhjuisilta, mutta ovat kypsiä. Aikaisemmin en ole ajatellutkaan, että Suomessa  taidetaan syödä hedelmät hieman raakoina. 

Olen myös pari viikkoa metsästänyt herkullisia chirimoyoja, mutta en ole löytänyt. Ilmeisesti kausi meni jo.

Viikonloppuna bussissa joku möi hedelmien parantavasta vaikutuksista kertovia vihkosia. Ostin ja nyt opiskelen aihetta. Vihkosen mukaan muun muassa appelsiini auttaa masennusta vastaan, viinirypäleet puhdistavat verta ja lempihedelmäni granadilla suojaa anemialta. En tiedä kuinka tieteellisesti väittämät on tutkittu, mutta ihan sama, placebo-efekti on taattu!

In English: Tuesday is the market day in Salinas. That means I get to smell, taste and buy some wonderful Southern fruits! I don’t know the names in English, but the pictures show what I bought today.

In the bus someone was selling a booklet about the healing effects of fruits. For example, oranges help to avoid depression, grapes clean the blood and granadilla protects from anemia. I don’t know how scientifically the claims are proved and frankly,  I don’t care. In my case the placebo effect is guaranteed anyway.

Pakoon homehtumista

Päätin paeta homehtumista sekä juhlistaa ensimmäistä kuukauttani Ecuadorissa pienellä viikonloppumatkalla Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin Guyaquiliin sekä rannikolle Montañitaan.

Huomaan mökkihöperyyden hiipivän salakavalasti. Salinas tuntuu niin turvalliselta ja helpolta paikalta asua, että muu maailma alkaa tuntua suurelta ja pelottavalta. Oli siis hyvä lähteä hieman tuulettumaan. 

Jos Salinasista haluaa matkustaa jonnekin, on ensin mentävä Guarandaan. Sieltä on bussiyhteydet ympäri maata. Guyaquiliin rannikolle matkaa on noin 200 kilometria, mutta koska sinne meno tarkoittaa laskeutumista vuoristosta, matka kestää noin 4,5 tuntia. Hintaa lystillä on noin neljä euroa, eli noin saman verran kuin Helsingistä Espooseen. 

Guyaquilissa pääsin näkemään kaverin kavereiden luona hieman erilaista ecuadorilaisten elämää, johon kuuluu älypuhelimet, iPadit, hienot autot ja surffaus. Minulle meinasi näin synttäreiden kynnyksellä iskeä ikäkriisi: tajusin olevani "nuorista" kaikkein vanhin. Ecuadorilaiset eivät ujostele kysyä ikää ja vastauksen kuullessaan tuumasivat  "Mitä, niin vanha jo??". Vaaleuteni vuoksi minut arvioidaan täällä yleensä vähintään viisi vuotta nuoremmaksi, mutta todellisen ikäni perusteella minun pitäisi jo olla naimisissa ja äiti. No, ikä on vain numero, tästä lähtien saavat pysyä uskossa, että olen 22-vuotias. 

Montañita on surffaajien ja elämäntapahippien suosima lomakohde. Nyt ollaan jo hieman sesongin ulkopuolella eli kovin täyttä siellä ei ollut, mutta riittävästi ihmisiä kuitenkin. Taivas oli pilvessä mutta lämmintä oli silti, ihanaa vaihtelua Salinasin kylmyyden jälkeen. Yö hostellissa maksoi noin kuusi euroa  ja ruoka (riisiä ja kalaa + coca cola) noin kolme euroa, hampurilaisen (hyvän!) sai noin eurolla. Tuossa siis hieman esimerkkiä, mitä matkustaminen täällä maksaa, jos joku haluaa tulla minua moikkaamaan.

Tarkoitus oli palata Salinasiin sunnuntaina, mutta bussi Montañitasta oli täynnä. Kun lopulta pääsimme Guyaquiliin, ei sieltä enää ollut busseja Guarandaan. Näin ollen matka paluu siirtyi maanantaihin.

Matkalla kurkkuun alkoi sattua ja joka paikkaa kolottaa. Bussissa soi salsa ja päässäni pyöri mitä monimutkaisemmat koreografiat. Kotona kuumemittari näytti 38,7. Vapisin yön peittokasan alla ja pelkäsin dengue-kuumetta, mutta kuume laski yhtä nopeasti kuin tulikin. Sen aiheutti varmaan korkeuden tai lämpötilan vaihtelu. Nyt olen taas kunnossa ja toimistossa. 

In English: I celebrated my first month in Ecuador with a small weekend getaway to Ecuador's biggest city Guyaquil and to the beach resort Montañita. Salinas feels so safe that the rest of the world starts seeming big and dangerous. Therefore it was good to escape for a while. 

Traveling from Salinas requires first going to Guaranda and taking a bus from there. Guyaquil is about 200 km far, but the trip takes about 4,5 hours and costs 4 €, so approximately the same as going from Helsinki to Espoo. 

In Guyaquil I got to see a bit different kind of life than here in Salinas that includes smart phones, iPads, nice cars and surfing. I soon have my birthday and had a bit of age crisis: I realized I was the oldest of the young. Because I am blond, people here tend to think that I am some five years younger than what I really am, and my true age always surprises them. According to my age, I should be married with kids already. Well, age is only a number. From this on I leave people thinking that I am 22. 

Montañita is a beach resort with lots of life style hippies and surfers. It's not high season now it wasn't too full of people, but enough. The weather was cloudy but it was still warm, nice change after the coldness of Salinas. A night in a hostel cost some 6 €, a dinner (rice and fist + coca cola) some 3 € and a hamburger 1 €. Those are some examples what it costs to travel in Ecuador, if someone wants to visit me. 

The plan was to return to Salinas on Sunday, but the bus from Montañita was full and then there was no busses to Guaranda, so ended up returning on Monday. On the bus I started feeling very strange. My throat and my whole body was hurting. At home I measured fever: 38,7. I spend the night feeling cold under a huge pile of blankets and being afraid of dengue fever, but the fever passed as fast as it came. Most likely it was caused by the change of altitude or temperature. In the morning I felt fine, and am now back at the office.