Asia, jotta ette halua lukea

HUOM. Kirjoitin tekstin perjantaina, mutta pääsin julkaisemaan vasta nyt. Tässä tulee viiveellä...: 

Tämä ei ehkä ole asia, mitä haluatte lukea, mutta kerronpa silti. Blogin idea on nääs välittää kokemus sellaisena kuin sen koen, hyvässä ja pahassa. Juuri olin päässyt kehumasta kaverille, että olen ollut suhteellisen terveenä eikä täällä mitään terveyshasardeja ole, kun onnistuin saamaan mahapöpön. Pariin päivään ei oikein mikään pysynyt sisällä. Mutta sehän on oiva tilaisuus syödä kaikkea, minkä ei tarvitsekaan pysyä sisällä. Kuten hampurilaisia. 

Kuvan possusta ei tehty hampurilaista, se vaan sattui vastaan Chillanesissa ja halusi kuvaan.

Salinasin ravintolatarjonta on siinä mielessä hauska, että täällä 1400 asukkaan kylässä on kolme pitseriaa. Kukaan ei sen sijaan myy hampurilaisia. Niinpä en voinut vatsataudista huolimatta vastustaa kiusausta syödä hampparia, kun satuin sellaisen löytämään Chillanesista. Uloshan sekin lensi, mutta oli sen arvoista. 

Chillanesin maisemia

Chillanes on noin parin tunnin matkan päässä sijaitseva kaupunki, jossa olin torstain ja perjantain pitämässä kurssia. Tällä kertaa puhuimme markkinoinnista ja asiakaspalvelusta. Seuraavaa ryhmää varten pitää kyllä vielä yksinkertaistaa ja konkretisoida roimasti. Oppia ikä kaikki.

Oppilaiden kanssa

Harvoin muuten pääsee paikkaan, jota ei ole edes mainittu Lonely Planetissa. Tunsin itseni tosi löytöretkeilijäksi! Chillanesista löytyi mm. karaokebaari. Autolla ajelusta rohkaistuneena tuumasin, että kyllähän minä nyt yhden laulunkin uskallan laulaa. Valitsin Abban Chiquititan. Voi sitä pakokauhun tunnetta, kun sanojen ilmestyessä ruudulle tajusin, että totta kai kappale oli käännetty espanjaksi! Minä en siis oikeasti osaa laulaa edes suomeksi tai englanniksi. Espanjaksi pystyin vain kiekaisemaan sanan sinne tänne ja hoilottamaan oikein isosti kertosäkeen "Chiquititaaaa!!". Tähän vielä päälle se vatsatauti. Mahtava fiilis. 

Chillanesin keskusaukiolla

Mutta, ei se mitään, tuo kaikkihan tapahtui huimassa nuoruudessani, nyt olen jo aikuinen ja todella fiksu. Tänään on nääs minun syntymäpäiväni! Kiitos kaikille onnittelijoille! Juhlistin päivää syömällä Fazerin sinistä, jota olen säästänyt kaapin pohjalla kaksi kuukautta. Maku oli ehkä hieman kärsinyt (muistanette homeongelmani...), mutta hyvää oli silti. Huomenna mahdollisesti julistan lisää. 

P.S. Päivän knoppitieto: Fazerin sinisen pääraaka-aine on ecuadorilaiset kaakaopavut. 

In English: I wrote this text last Friday already, but didn’t have a chance to publish.

Thursday and Friday I spent in a place called Chillanes giving a course. It’s a town a few hours away from Salinas, and by the way is not even mentiond in Lonely Planet. It’s not that often that you get so ”off the beaten track”, I felt like a real explorer. Salinas has three pizzerias, but no one sells hamburgers. So I was really happy to eat one in Chillanes! Too bad I was sick in my stomach so didn’t get to really digest the hamburger, but at least I felt the taste.

In Chillanes we went to a karaoke bar. I can’t sing, but since I was brave enough to drive a car I thought I might give a try to singing too. I chose Abba’s Chiquitita, thought that would be safe. But of course they had translated it into Spanish, and I was only able to squeak a few words here and there. It was embarrassing.

Luckily that’s in all in the past, because I’m much older and wiser now. Friday was my birhday! I celebrated eating Finnisf Fazer Blue chocolate (best ever!) that I had saved in my closet for two months. Interesting aromas… The main ingredient of Fazer Blue is Ecuadorian cocoa beans, btw.