Marsutauti

Minusta ei ole kuulunut, kun on ollut vähän juttuja mielenpäällä. Jalassa ollut tulehdus, jota joskus aikaisemmin valittelin, ei koskaan ottanut parantuakseen ja lisäksi käsiin alkoi ilmestyä pieniä tulehduksia. Quitossa käydessäni viime viikonloppuna näytin niitä lääkärikaveri-Kattylle ja loppujen lopuksi Quitossa vierähti torstaihin saakka verikokeissa ja antibiooteilla tulehduksia parannellen. Onneksi ei löytynyt mitään vakavaa, mutta kymmenen päivän antibioottikuuri on taas päällä.

Antibiooteista sain marsutaudin. Huvittaa vaan mököttää heinäkasassa eikä puhua kellekään. Sellainen on nääs pikku Pancha-Pancho-Panchuliini. Meidän ystävyys ei ole lähtenyt käyntiin ihan niin kuin toivoin. Minusta olisi kivaa, jos Pancha aina minun saapuessani paikalle vikisisi ilahtuneena (tai miten marsut nyt ääntelevätkään) ja juoksisi käsivartta pitkin olkapäälle istumaan. Sen sijaan Pancha saa paniikkikohtauksen kun häkin lähelle edes menee ja jos sen saa napattua syliin, se tärisee aivan kauhuissaan. Jos jollakin on vinkkejä marsunkesytykseen, niin otetaan vastaan.

Panchan tilanne muutenkin mietityttää. Mietin, olisiko sen kuitenkin parempi olla jossakin muiden marsujen kanssa. Sehän kuitenkin tarkoittaa, että lopulta raukka päätyisi pataan. Minun lähtiessäni se päätyy paistiksi kumminkin. Olen miettinyt, että täytyy löytää joku hyväsydäminen ulkomaalainen, joka ei halua syödä marsua, Panchasta huolehtimaan. Toinen vaihtoehto on tehdä siitä Salinasin virallinen maskotti, jolloin kukaan ei halua syödä sitä. Jos jollakin on muita ideoita Panchan pelastamiseksi, nin niitäkin otetaan vastaan.

Viikonloppuna pesin aivan hillittömän määrän pyykkiä käsin. Täällä on semmoinen ihmeellinen pesukivisysteemi, että pyykkejä hinkataan kiveä vasten. Minä en ihan vielä hallitse tekniikkaa. Pesukoneet on kyllä ihana asia, niitäkään en osannut ennen arvostaa. Jostakin luin, että nykyteknologian positiivista merkitystä ihmisten elämään liioitellaan. Pyykinpesukone on parantanut elämänlaatua enemmän. Allekirjoitan.

Että eipäs tänne tämän kummempaa. Hyviä uutisia: Quitosta tarttui mukaan myös uusi kamera. Nyt voin piristää blogia myös kuvilla, kunhan niitä muistaisin myös ottaa. Tässä virallinen "hei, minulla on uusi kamera" -kuva, siis sellainen mitä pitää vain räpsiä testauksen vuoksi. Kuvassa mukana Kattyn kisu.

In English: The blog has been silent because I've had other things in mind. The infection I had that I had in my foot never cured well, and then I started having small infections in my hands. I showed them to my doctor friend Katty when visiting Quito, and at the end stayed there until Thursday for blood samples and curing. Luckily it wasn't anything serious, but I am eating antibiotics again. 

The antibiotics give me a guinea pig disease. I just feel like hiding under hay and not talking to anyone. That's how Pancha is. Our friendship hasn't started so well. Pancha gets a panic attack every time I try to approach it. Any ideas on how to domesticate a guinea pig are welcome. I'm wondering if Pancha would do better somewhere with other guinea pigs. However, I don't want it to get eaten, but that might be difficult to avoid when I leave. Tricky...

I spend the weekend washing huge amount of laundry by hand. I read somewhere that the importance of modern technology has been exaggerated, actually the laundry machine has had a much bigger positive impact. I agree. 

So, those were my news for now. By the way, I finally got a camera again. The pic is the official "Hey I have a camera" pic that you just have to take for testing.