Viime lauantaina oikeastaan ensimmäistä kertaa viiden kuukauden aikana (kyllä, saavuin Ecuadoriin tasan viisi kuukautta sitten!) koin totaalisen tylsistymisen tunteen. Heräsin aamulla, ei ollut lukkoonlyötyjä suunnitelmia, menin keskusaukiolle, siellä oli ehkä kolme ihmistä, mietin menisinkö kävelylle keräämään marsulle ruokaa vai pesisinkö pyykkiä ja tuumasin, että on tylsää.
Siispä päätin lähteä kavereiden mukaan Ambatoon reggae-konserttiin. Oli hyvä konsertti ja mukava käydä taas ihmisten ilmoilla, ei siitä enempää. Aihe, josta halusin kertoa enemmän on, että minun nahkaiset kävelykenkäni herättävät aina kaupungeissa enemmän huomiota kuin haluaisin.
Kyseessä on siis mustat perusnahkakengät, jotka ovat erittäin mukavat jalassa ja hyvät kävellä. Ainut ongelma niissä vaan on, että likastuvat kovin helposti. Salinasissa päällystämättömillä teillä pölisee, joten yleensä kenkäni ovat enemmän ruskeat kuin mustat.
Minua se ei häiritse, mutta kengänkiillottajapoikia häiritsee. Missä tahansa suuremmassa kaupungissa olen kävellyt - Quitossa, Cuencassa, Ambatossa - aina pikku-kiillottajat hyökkäävät kimppuuni. Kun kahdeksanvuotiaat kitisevät halutessaan jotain, se on todella rasittavaa ja hermoja raastavaa. Kun se kitinä on "aaaaaanna minä kiillotan sinun kengät, aaaaanna minä kiillotan sinun kengät, niistä tulisi tosi puhtaat, aaaaaanna minä kiillotan sinun kengät," eivätkä he vaan ota kuuleviin korviinsa, kun yrität selittää että kiitos ei, ne likastuvat kohta uudelleen, niin se se vasta rasittavaa on.
Moraalinen dilemma: Pitäisikö minun nyt kumminkin antaa kiillottaa kenkäni ja maksaa siitä muutama lantti? Auttaisiko se lasta eteenpäin? Olenko pihi, kun en niin tee? Vai tekisinkö minä siinä työnteon sen verran kannattavaksi, ettei ole syytä mennä kouluun? Mitkä ovat lapsen vaihtoehdot? Onko, että kiillottaisinko kenkiä kadulla vai opiskelisinko lakimieheksi, vai onko kenkien kiillottaminen kenties paras tarjolla oleva vaihtoehto?
Asia nyt vaan on niin, että minä en vain kestä ajatusta, että joku kahdeksanvuotias kiillottaisi minun kenkäni. Itse asiassa en tykkää ajatuksesta, että kukaan kiillottaisi kenkäni. Kiiltävät kengät olisivat täysin reissussa rahjääntyneen wannabe hardcore traveller -lookini vastaista. Että sillä lailla.
In English: Last weekend I ended up going to a reggae concert in Ambato. It was fun, but visiting Ambato also made me notice that where ever I go, small kids always want to shine my black leather shoes. I always say no because I just can't bare the idea that some 8 year old would shine my shoes! Am I a bad person for not letting them do so? Would giving them work help them, or keep them from going to school? What are their options? That's my moral dilemma. Also, that I don't like shining shoes. They would be against my wannabe hardcore traveller look.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti