Elo 3550 metrissä näemmä riittää kohottamaan kuntoa sen verran, että viikonlopun vaellus meni suhteellisen keveästi. Joulun aikaan puoli vuotta täällä oltuani kävin mittauttamassa hemoglobiinin ja oli 155. Olisi kiva tietää, missä keikkuu tällä hetkellä. Jaloissa kyllä alkoi tuntumaan alamäki.
Vaellus subtropiikissa sijaitsevaan Chazojuaniin on Salinasin nuorten ja nuortenmielisten jokavuotinen perinne. Viime vuonna en päässyt mukaan, sillä samana viikonloppuna olivat pikkuisen kämppikseni Camilan kastajaiset. Tällä kertaa siis oli lähdettävä.
Chazojuan on noin tuhannen metrin korkeudessa, eli sinne päästäkseen on laskeuduttava muutama tuhat metriä. Matkassa tekee kai reilu 15-20 kilometriä, tarkkaa lukua en tiedä. Taukoineen onnistuimme tuhlaamaan lähes kahdeksan tuntia. Reitti ei siis ole mikään asfaltoitu tie, vaan todellakin ryteikön ja kivikkojen läpi tarpomista koko ajan alaspäin.
Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.
 |
| Urhea joukkomme |
 |
| Tauolla |
 |
| Lopuksi vaatteet päällä lampeen |
 |
| Perillä, kaikki ehjinä! |
Tässä muutama kuva Chazojuanista. Se on yksi Salinasin kunnan kylistä, joista en nyt kyllä keksi mitään Lonely Planettiin sopivaa mainoslausetta. Ilmasto on mukavan lämmin.
Alunperin pienen piirin perinteenä alkanut vaellus paisui tänä vuonna valtavaksi massatapahtumaksi. Kokonaisuudessaan reitin kulki kaksi ryhmää, joista ensimmäinen laskeutui jo perjantaina. Porukka sulautui yhteen Chazojuanissa. Yhteensä meitä oli noin 40 Ecuadorista, Suomesta, Italiasta, Sloveniasta, Espanjasta, Koreasta, Hollannista, Ranskasta, enkä muista oliko vielä muistakin maista. Tunnelma oli kuin minifestareilla kitaransoittoineen ja nuotiolla lauleskeluineen.
Nukuin muuten yön pihalla nuotion ääressä makuupussissa. Tarjolla olisi ollut myös telttoja, mutta ne on tylsille. Nukuin itse asiassa todella hyvin kun suihkuttelin itseni täyteen hyönteismyrkkyä. Myös Suomessa viime hetken paniikissa rinkkaan tungettu avaruuspeite pääsi vihdoin käyttöön.
Takaisin ei jaksettu kävellä, joten kotimatka sujui mukavasti rancherassa, eli semmoisessa kyljistä auki olevassa bussintekeleessä.
Semmoinen reissu tällä kertaa, oli mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti