Vanhoissa viisaus elää

Työpäiväni sai tänään mukavaa vaihtelua, kun kävin moikkaamassa Salinasin ikäihmisiä. Visiitti ei tosin liittynyt varsinaiseen päivätyöhöni, vaan sivuhommiini. Kirjoittelen silloin tällöin juttuja suomalaisiin lehtiin, sillä aiheita Salinas kyllä tarjoaa.

Seniorit kertoivat minulle monenmoisia juttuja, mutta niistä myöhemmin. Tässä kuvamateriaalia.

Täytyy sanoa, että olen aika täpinöissäni kun saan taas laittaa näppäimistön pitkästä aikaa laulamaan. Kirjoittaminen on aivan mielipuuhaani, siis silloin kun saa kirjoittaa vähän muutakin kuin asiapitoisia sähköposteja. Ihana myös päästä kirjoittamaan äidinkielellä, kun päivätyöt teen espanjaksi.

Muutenkin, ah, tehtävä jonka laatu ja valmistuminen aikataulussa riippuu vain minusta itsestäni, onko pikkuisen luksusta!! Tämän hetkisessä päivätyössäni ehkä haastavinta on, että toimin ikään kuin adaptorina täkäläisen ja länsimaisen rytmin välillä. En voi aina (lähes ikinä) käsittää, kuinka asiat etenevät niin hitaasti ja sitten yritän parhaani mukaan selittää ulospäin, että miksi me toimimme niin hitaasti. En halua yleistää koko Ecuadoriin, sillä varmaan suuremmissa kaupungeissa toimitaan eri tahdilla, mutta Salinasissa ollaan kiiiilppiiiikooonniiiaaaaaa, sitä en voi kieltää hyvällä tahdollakaan. Ei kuitenkaan kannata kyrsiintyä ihmisiin töissä, sillä aivan taatusti törmäät heihin myös vaapaa-ajallasi. Tällaista on työskennellä 1500 asukkaan vuoristokylässä.

Eli tämän kirjoitustyön aion hoitaa hillittömällä vauhdilla aikataulussa pysyen ja siitä nauttien!!! Nyt alkaa näppäimistö sauhuamaan, kunhan ensin pyöräytän ja syön avokadopastan. Palaillaan!!