Maailma muuttuu, liikaa!

Minä aina Suomessa pidin itseäni helposti sopeutuvana ihmisenä. Jos piti keksiä itsestään hyvää sanottavaa kerroin, kuinka suorastaan pidän nopeasti muuttuvista tilanteista ja uin niissä kuin kala vedessä. Suomessa onkin helppo olla helposti sopeutuva, kun meillä kaikki on niin ennustettavissa. Sopeutuvuus tarkoittaa lähinnä "en saanut hermoromahdusta, vaikka bussi oli 10 minuuttia myöhässä" tai "selvisin, vaikka palaveri siirrettiin aamupäivältä iltapäivälle ja asiasta ilmoitettiin vain neljä päivää aikaisemmin".

Täällä olen joutunut kyseenalaistamaan oman sopeutuvuuteni. Ecuadorissa tilanteet muuttuu sellaisella vauhdilla, että en aina meinaa pysyä perässä.

Otetaan esimerkiksi pitämäni kurssit.

Vapaaehtoisena minun ei periaatteessa pitäisi pitää kursseja yksin, vaan parempi olisi pitää ne jonkun paikallisen kanssa, jotta sisältöä voisi hyödyntää myöhemminkin. Toimii hienosti, kunnes aina juuri ennen H-hetkeä tulee joku äärimmäisen tärkeä juttu, jota ei mitenkään voi siirtää, eikä mitenkään kukaan muu voi mennä ja kaverin pitääkin lähteä jonnekin muualle. Käytännössä minulla on siis ollut kolme eri henkilöä kurssilla mukana. Aina ei mene kuten oppikirjoissa.

Tai sitten käy kuten tänään. Minun piti pitää kurssi läheisessä kylässä Guanujossa. Olin jotenkin onnistunut ottamaan asiasta hirveät paineet, sillä edellisen ryhmän kanssa opin, että vaikka ecuadorilaiset sanovat ymmärtäneensä, se ei tarkoita että oikeasti olisivät ymmärtäneet höykäsen pöläystä. Markkina-analyysi ei tarkoita, että analysoidaan niitä markkinoita, joilla täällä tiistaisin myydään hedelmiä.

Siis olin pyrkinyt selkeyttämään ja yksinkertaistamaan kurssia roimasti ja valmistautunut varmistamaan useaan otteeseen, että viesti menee perille. Lopulta näin edellisenä yönä painajaista, että selitin luokan edessä SWOT-analyysiä suomeksi, eikä kukaan tajunnut asiasta yhtään mitään.

Huonosti nukutun yön jälkeen raahaudun Guanujoon. Siellä käy ilmi, että hups, pieni ongelma, ei ole missä pitää kurssia, mutta koitetaan selvittää. Kohta, hups, pieni ongelma, ei ole opiskelijoitakaan, sillä heillä on loppukokeet meneillään. Perutaan kurssi.

Anteeksi vain jäykkyyteni ja täydellinen sopeutumattomuuteni, mutta kuinka vaikeaa voi olla ennustaa loppukokeet? Eivätkö ne niinkuin ole, no, lukukauden lopussa?

Näissä tilanteissa ei auta muu kuin vetäistä henkeä ja hyräillä pätkä Queenin Show Must Go Onia. Keksitään sitten jotain muuta. Tällä kertaa jatkoin matkaa Guarandaan ja menin syömään oikein kunnon kana-annoksen ja riisin tilalle ranskalaisia, kiitos. Viikon banaania ja riisiä, punajuurta ja riisiä, perunaa ja riisiä, pastaa ja riisiä, riisiä ja riisiä -yhdistelmien jälkeen maistui muuten hyvältä!

Joskus nopeasti muuttuvat tilanteet ovat myös hyvästä. Lähdetäänkö katsomaan auringonlaskua NYT? No lähdetään! Ohessa kuvamateriaalia.

In English: In Finland I always thought I am a adaptable person and manage well rapidly changing situations. It's easy in Finland, since we don't really have rapidly changing situations. Here, I have needed to think it through again. Am I really that adaptable after all? 

Like today, I was supposed to give a course in a nearby town Guanujo. Got there, find out that there's no place to give the course, and actually there's no students either because they have their final exams. Let's cancel the course.

Sorry for not being adaptable at all, but how difficult can it be to foresee final exams? In those situations, all you can do is to take a deep breath and hum a piece of Queen's Show Must Go On. Let's do something else then, like go to eat a huge portion of chicken in Guaranda. 

Sometimes rapidly changing situations can be good too. Let's go see the sunset now! OK! As attached some pics.