Rentouttava loma

Täällä on ollut hiljaista. Johtuu siitä, että olin kaksi viikkoa reissussa ja sen jälkeen yrittänyt parhaani mukaan selvitä reissusta. 

Kävi niin hauskasti, että Ecuadoriin sattui yhtä aikaa sekä Suvi Suomesta että vanha kaverini Fabian Saksasta, jonka kanssa olimme yhtä aikaa vaihdossa viisi vuotta sitten. Kun mukaan tarttui vielä Marina Argentiinasta, oli iloinen joukkomme valmis suureen seikkailuun. 

En kirjoita tarkkaa päiväkohtausta kuvausta, sillä itse yleensä en jaksa sellaisia lukea. Reissu myös oli aika hektinen, sillä laskeskelin että kahdessa viikossa nukuimme 12 eri paikassa. Tässä tiivistelmä: 

Aloitimme reissun Quitosta, laskeuduimme yöbussilla rannikolle Canoaan, sieltä Puerto Lopeziin jossa vierailimme Isla de Platan saarella, joka tunnetaan myös mini-Galapagoksena. Näimme valaiden hyppelevän aivan veneemme vieressä. Aika mahtava näky. Puerto Lopezista jatkoimme bilemecca Montañitaan ja sieltä Ecuadoriin suurimman kaupungin Guyaquilin kautta yöbussilla vuoristoon Bañosiin. 

Sitten tuleekin selvitys, miksi tästä jutusta puuttuu kuvat: 

Keskellä yötä bussissa pari matkustajaa hyppäsi pystyyn ja vetäisi pistooliin esiin. Olin lukenut yöbussiryöstöistä suurlähetystön matkustustiedotteesta, mutta näemmä niitä tapahtuu oikeassakin elämässä. Meidät matkustajat ohjattiin kädet pystyssä ulos odottamaan sen aikaa, kun ryöstäjät tonkivat laukut ja pistivät myös tyhjentämään taskut. Sinne meni kamera, puhelimet, aurinkolasit ja hieman käteistä. Ottivat myös sormukset ja kummitädiltä saamani kaulakorun.  

Täytyy myöntää, että säikähdin aika pahasti. Näemmä minusta ei ole toimintaelokuvan sankarittareksi, joka olisi potkaissut pistoolin ryöstäjien käsistä ja liimannut heidät purkalla penkkiin kiinni. Siellä pihalla kyyhöttäessä heinäsirkkojen siritystä kuunnellessa päässä ehti pyöriä monet ajatukset. Ensin luulin näkeväni unta. Sitten järkeilin, että ryöstäjät halusivat vain tavaraa, eivät vahingoittaa. Näin asia varmasti olikin, mutta enhän minä oikeasti tiedä, mitä niiden päässä liikkui. Tämän hoksattuani mielessä kävi, tulisiko seuraavaksi luoti takaraivoon. Silloin tuli iso ikävä äitiä ja iskää. Tilanne kesti ja kesti, mutta lopulta ryöstäjät katosivat paikalta ja palasimme bussiin. 

Bussikuski tuntui olevan enemmän ryöstäjien puolella, sen verran vastahakoisesti hän vei meidät poliisin puheille. Taisivat toimia yhdessä koko sakki. Saimme kuitenkin tehtyä tapahtuneesta ilmoituksen. Onneksi luottokortti, suuri osa rahoista ja passi säilyivät turvassa passipussissa, joten pääsimme jatkamaan matkaa. 

Bañosista siirryimme Misahualiin sademetsään, missä meitä odotti kolmen päivän viidakkoretki. Olin ehkä hieman pettynyt retkeen. Olin odottanut enemmän seikkailua, viidakkoveitsi suussa liaanilla puusta toiseen hyppelyä, matojen syömistä ja sen sellaista. Sen sijaan ohjelmaan kuului liikaa syömistä, riippukeinussa lepäilyä ja turistiohjelmaa, kuten väsähtäneitä intiaanityttöjä tanssimassa perinteisiä tansseja ja matelijoita, joiden suut oli teipattu kiinni, jotta turistit pääsevät ottamaan niiden kanssa kuvia. Näimme sentään ihan luonnonvaraisen vauva-boakäärmeen, myrkkysammakon ja söimme muurahaisia. Olivat kitkeriä ja purivat minua kieleen, pirulaiset. 

Jännitys alkoikin sitten kotiin palattua. Kävi niin, että yksi ziljoonista ötökänpuremista nilkassani tulehtui ja nilkka turposi pallukaksi. Nyt sitten nilkutan aamutossut jalassa, syön antibiootteja ja hieron nilkkaan milloin mitäkin sitruunaa tai lehmänkieli-kasvia kyläläisten ohjeistusten mukaan. 

Viikonloppuna on tarkoitus mennä ostamaan uusi puhelin ja kamera. Jos ryöstöstä jotain hyvää pitää keksiä, niin oli aika rentouttavaa matkustaa ilman mitään arvotavaraa. Omaisuus tuo mukanaan huolta. Tällä hetkellä minulla ei ole myöskään kelloa, mikä sekin on aika hauska kokemus. Näköjään aika kuluu kellottakin. 

Semmoinen seikkailu siis tällä kertaa. Erittäin rentouttava loma.

In English: This posting ended up so long that I’ll write the translation a bit later…