Salinasissa on käymässä hollantilainen juustoasiantuntija, joka tarvitsi tulkkia. Olin siis parina päivänä juustolassa kääntäjänä. Oli muuten hankala homma, sillä keskustelu vilisi termejä joista minulla ei ole mitään hajua suomeksi, saatikka englanniksi tai espanjaksi. Kuten maduraatio, fermentaatio ja joku mömmö, jolla juusto hyydytetään. En yhtään ihmettelisi, jos tulkkaukseni tuloksena vahingossa keksittiin aivan uusi juustolaatu.
Opin, että juuston teko käsityönä on prosessi, johon kuuluu paljon hämmentämistä, tarkkaa kellon ja lämpömittarin katsomista sekä monenmoisia välipilkkomisia ja muita. Jos joku vaihe prosessista menee pieleen, maito on liian hapanta tai hämmennetään liikaa tai liian vähän, tulee pahaa juustoa. Opin myös, että en ole synnynnäinen juustontekijä. Kädet väsyivät jo hetken hämmentämisen jälkeen ja pyörittelemistäni mozzarella-palloista tuli rumia.
Salinasin vastavalimistunut juustola on kyllä hieno ja moderni. Se ei tosin aina näy käytännössä – nytkin sähkö ja vesi katkesivat kesken kaiken, eikä auttanut muu kuin pakata maito tonkkiin ja lähteä tekemään juustoa naapurikylään. Pääasia että show jatkuu.
Vaikka valmistuksessa joskus joudutaankin soveltamaan, tai ehkäpä juuri sen takia, Salinasin juustot ovat maan parhaimmistoa. Ovat aivan ihania: oma suosikkini on pestolla maustettu Andino-juusto.
Tuo hollantilaisten ohjelmakin on mielenkiintoinen. Se välittää jo eläköityneiden eri alojen asiantuntijoiden osaamista köyhempiin maihin. Ideana on, että ei vain anneta rahaa, vain viedään oppia. Salinasissa vieraileva herrasmies on kiertänyt Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa neuvoen juustonteossa. Varmasti se tuo hänellekin vaihtelua eläkepäiviin. Minäkin teen jotain tuollaista sitten kun olen eläkkeellä, eihän siihen ole kuin 40 vuotta.
Muistakaapas tämä kun seuraavan kerran vietätte juustoiltoja: ne eivät kasva Stockmannin juustotiskillä...
P.S. Kuvituksena vanhoja kuvia: kamera edelleen karkuteillä...
In English: I've never had an idea of what it takes to make cheese, but now I know much more. A Dutch cheese expert is visiting Salinas and I helped as a translator. It was quite a tough task since the discussion was full of cheese specific words like fermentation and maduration. I wouldn't be surprised if a whole new type of cheese would have been invented as the result of my translation.
I learned that making artisanal cheese is a process that requires lots of mixing, cuts, and watching the time and temperature. If the process does not go well, or there's something wrong with the milk, the produced cheese is bad. Also I learned that I'm not a natural talent in cheese making: my hands got tired after a few minutes of mixing, and my mozarella balls were ugly.
The new cheese factory of Salinas is very nice and modern. It does not always mean it would work so perfectly: In the middle of the process we ran out of water and electricity. What else can you do but but the milk in containers and move to a nearby village to continue.
Although, or maybe because of the making is not always that easy, the cheeses of Salinas are the best in the country. They truly are delicious, my favorite is Andino cheese with pesto taste!
Also the Dutch program is interesting. They send retired experts to poor countries to share their expertise. The idea is not give money, but new skills. Must be a nice experience for the retired people do. I'll do something like that when I retire, will only take some 40 years.
Remember what I wrote here the next time you have a cheese tasting evening: The cheeses do not grow at Stockman's cheese department...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti