sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lempihetki

Kaikkein mukavin hetki vapaaehtoisena Ecuadorissa on maahanmuuttokontrolli. Lauma poliiseja marssii toimistolle, "Missä on se suomalainen?". Tulee sellainen olo, kuin olisi tehnyt jonkun suurenkin rikoksen. Onneksi tästä rikoksesta selviää, kun näyttää passin ja on ystävällinen. Paitsi että passi jäi kotiin. Salinasin hyvä puoli on, että kotiin kipaisu kestää viisi minuuttia. Matkalla tapasin monia muitakin ulkomaalaisia, jotka hätääntyneenä juoksentelivat ympäriinsä. Osalla passi oli viisumiprosessin vuoksi Quitossa, toisilla jäänyt kotiin naapurikylään. Lain mukaan passi on näytettävä poliisin sitä pyytäessä, muuten rapsahtaa sanktiot. Jotkut katsoivat parhaimmaksi piiloutua.

Minulle maahanmuuttokontrolli oli toinen lajiaan, joten olin jo konkari. Poliisin näkeminen Latinalaisessa Amerikassa on kuitenkin aina jotenkin pelottava kokemus. Mieleen muistuu kauhukuvat Meksikosta, jossa vaihto-oppilaina juostiin poliisia karkuun. Kadulla olet vapaata riistaa, porttien sisällä turvassa. Jos jouduit poliisin haaviin, todista, ettet juonut alkoholia kadulla, tai mene putkaan. Putkasta maksa itsesi ulos. Pojat maksavat enemmän kuin tytöt, espanjaa puhuvat vähemmän kuin espanjaa puhumattomat. Sellaisia muistoja viiden vuoden takaa, oi niitä aikoja...

P.S. Camila halusi myös kirjoittaa blogiin. Tällaista painavaa asiaa hänellä oli: hbjlgbbbzz  gggggggggggggggg      hhhl,mj.‘‘‘‘‘‘‘‘‘‘‘‘  Selvää kirjailija-ainesta...


In English: My favorite moment in Ecuador: the migration control. Group of policemen rushing into the office, "Where is the Finn??". Makes you feel like you had done some big crime. Luckily you can get away by showing your passport and being nice. Except that the passport is at home. Fortunately in Salinas it takes five minutes to get home and pick up the passport. On my way I met many other worried foreigners. By law you have to be able to show your passport when the police asks for it, otherwise you'll get punished. Some didn't have theirs. 

I have experienced a similar control once before already. However, meeting a police in Latin America is always makes me a bit nervous. It reminds me of exchange students times in Mexico, when we actually had to escape the police. On the streets you were in danger, inside gates safe. If the police caught you, YOU had to prove that you hadn't been drinking on the streets, or go to jail. From the jail you had to pay your way out. Boys paid more than girls, who spoke Spanish paid less than those that didn't. Oh those times... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti