On ollut jotenkin kiireinen ja väsyttävä viikko. Tapahtunut monenmoista, hieman koti-ikävä vaivannut ja uuden kameran hankkiminen onkin osoittautunut turhan vaivalloiseksi. Ärsyttävää, että joku otti ja meni varastamaan MINUN kameran. Te ilkimykset, jos satutte lukemaan tämän blogipostauksen ja vielä ymmärtämäänkin vielä Suvilta viemänne sanakirjan avulla, niin HYI HÄVETKÄÄ!!!
Laskeuduin viikolla pariin otteeseen subtropiikkiin. Palasin kotiin, ihmettelin, että miksi päätä särkee ja hieman heikottaa, mittasin kuumeen ja oli 39,3. Muutaman kerran on jo käynyt samoin, kun olen noussut rannikolta takaisin Salinasin korkeuksiin. Näemmä kehoni sopeutuu huomattavasti mieltäni hitaammin. Seuraavana päivänä olin taas kunnossa.
Perjantaina ja lauantaina pidin kursseja, perjantaina kylässä nimeltä Camarón ja lauantaina Simiatugissa. Tällä kertaa kursseilla keskityttiin miettimään yhdessä, millaisia yrityksiä kurssilaisten kannattaisi perustaa. Mietittiin heidän mielenkiinnon kohteitaan, mitä kylistä puuttuu ja millaisia tarpeita asiakkailla on. Puhuttiin kysynnästä ja tarjonnasta ja käytiin läpi Maslow'n tarvehierarkiaa. Juteltiin myös siitä, kuinka tärkeää on pyrkiä erottautumaan kilpailijoista. Täällä Ecuadorissa on nääs hieman sellainen meininki, että jos naapuri tekee jotain, niin tehdään vain perässä samaa. Niinpä kylissä saattaa nähdä vierekkäin viisi kojua, joissa myydään paistettua possua, eikä muuta kaipaaville ole tarjolla mitään.
Kurssinpito on kyllä mielenkiintoista hommaa. Minua aina jännittää kamalasti, mutta onneksi oli erittäin osaava opettajapari. Tuli jopa hieman sellainen olo, että tällä minun työlläni täällähän saattaa olla pieni vaikutus jonkun elämään. Ainakin omaani, jos ei muiden. Vieläkin kurssi tuntui paikoin liian monimutkaiselta ja pitäisi keksiä lisää jotain interaktiivisia harjoituksia. Lauantain kurssi kesti kahdeksan tuntia, joka oli kyllä aivan liikaa sekä minulle että opiskelijoille. Olin aivan poikki ja sain paluumatkalla vielä kuskinpestin itselleni. Sitten köryyteltiin kotiin sellaista möykkytietä, että vaihde saattoi olla korkeintaan kakkosella.
Loput viikonlopusta menikin sitten rentoutuessa. Tällainen viikko tällä kertaa.
In English: It has been a busy and tiring week. Many things happened, been feeling a bit homesick, and buying a new camera seems to be a bit trickier than I thought. It's annoying that someone just took and stole MY camera. If you mean people happen to read this post, and even understand it because you stole Suvi's Spanish-Finnish dictionary, SHAME ON YOU!!
I went a few times to subtropics almost to the sea level. Came home, thought why I was feeling so weak, measured my temperature, and it was 39,3. That has happened a few times when I have quickly came up to the altitude of Salinas. Apparently my body adapts much slower than my mind. The next day I was fine again.
On Friday and Saturday I was giving courses in places called Camarón and Simiatug. This time the theme was to think together business ideas for the students. We discussed about their interest, what was lacking in their villages and customer needs. Talked about offer and demand, and Maslow's hierarchy of needs. We also talked about how important it is to be different than the competitors. Here it's quite common that you see five shops in a row selling fried pork, and nothing for those who might want something else.
Giving courses is quite an interesting task. I'm always very nervous before, but luckily I had a very skilled colleague helping out. I even got a feeling that maybe my work here really has an impact on somebody's lives. Or at least to my life, if not others. Time to time the course still felt too complicated, and have to come up with some interactive exercises. On the Saturday the course lasted eight hours, which was way too much for me and the students. I was so tired afterwards.
Rest of the weekend I spent relaxing. That was my week this time.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti