Täällä hulinat jatkuivat vielä tämän viikon. Torstaina taas vaihteeksi marssittiin kulkueessa, tällä kertaa "virallisissa" asuissa. Minun asuni ei ollut ihan linjassa muiden kanssa, koska noin äkkiseltään en keksinyt muuta käyttöä sinivihreälle jakkupuvulle, enkä sellaista siis halunnut hankkia. Ehkä tuo musta mekko ja naapurilta lainattu vihreä neule ajoivat asian. Sinänsä hauska ero mentaliteeteissa, sillä muista toimiston naisista oli todella hienoa saada ostaa asu, jota todennäköisesti käyttäisivät vain kerran. Minusta ei. Olen viimeisen parin vuoden aikana rankalla kädellä karsinut kulutusta, joka käytännössä tarkoittaa, että vuoden aikana olen ostanut (vaatteista) yhdet legginsit, yhden T-paidan ja pari villaneuletta, jotka määrittelen välttämättömyydeksi täkäläisen kylmyyden vuoksi. Oman kokemuksen perusteella uskon todeksi tämän Helsingin Sanomissa julkaistun tutkimustodistuksen: Materialistinen elämäntapa ja shoppailu lisäävät tyytymättömyyttä elämään, tai ainakaan shoppailematta jättäminen ei heikennä tyytyväisyyttä elämään.
Näytän muuten ihan valkoiselta jättiläiseltä tuossa kuvassa. Minkäs sille voi, kun on päätä pitempi kuin paikalliset naiset ja useat miehet.
Netti oli töissä poikki useamman päivän ajan, joka joissakin määrin hankaloitti työntekoa. Jos jotakin, niin kärsivällisyyttä täällä kyllä oppii pakon edessä. Asioilla on tapana kestää hieman totuttua kauemmin ja usein tulee vastaan ennakoimattomia viivastyksiä, kuten juurikin kappas, ei ole nettiä tai oho, tuuli on rikkonut puhelinlinjat. Mutta hiljaa hyvää tulee, tai ainakin hiljaa jotakin tulee.
Tässä yhtenä aamuna kun laskeuduin viskaamaan biojätteet kompostiin huomasin, että puolentoistametrin levyinen suikale maata oli kadonnut ja löytyi muutaman metrin alempaa.
Syylliseksi epäillään naapurin valtavaa sikaa, joka melko jyrkässä rinteessä olevan tontin alapuolella tonkii kolojaan ja onkaloitaan ja ilmeisesti siten oli aiheuttanut maanvyöryn. Tämä ei ihan hirveästi edistänyt naapurisopua (kyseessä siis eri naapuri, kuin joka lainasi neuleen kulkueeseen).
Tänään käytiin pitkällä kävelyllä amerikkalaisen ja italialaisen kaverin kanssa. Fiilisteltiin siinä keskenämme, että vaikka ajan myötä elo täällä alkaa tuntua rutiinilta, niin pitäisi silti aina yrittää muistaa, että on todella hieno kokemus saada asua näin erityisessä ja kauniissa paikassa, kuin pieni yhteisöllinen kylämme Salinas de Guaranda vihreiden vuorten keskellä <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti