Aloin miettimään asiaa myös omalle kohdalle.
Ensin myönnettäköön, että minulla on viime päivinä ollut hieman hermot kireällä töissä. Kiteytettynä: Kaikki vaan on aina niin hankalaa.
Viime viikolla oli toimistolla netti poikki pari päivää. Sitten oli puhelinlinjat poikki. Tänään olivat sähköt poikki. Ai niin, vessapaperikin ehti olla lopussa. Tulostuspaperi myös. Siis pieniä ärsyttäviä häiriötekijöitä, jotka rikkovat keskittymisen.
Sitten ne kulttuurierot työpaikalla.
Monelle suomalaiselle lienee tuttu teesi "Älä sano 'en tiedä', vaan sano 'otan selvää'". Täällä "en tiedä" on erittäin yleinen vastaus ja voi tarkoittaa mitä tahansa väliltä "tiedän, mutten halua kertoa", "ehkäpä tiedän, mutten juuri nyt muista", tai "oikeasti en tiedä, eikä kiinnosta pätkän vertaa selvittää". Minulla meinasi tänään napsahtaa päässä. Teki mieli karjaista, että "MITÄ et tiedä, ei ole kysymys avaruustieteestä eikä AIDSin parannuksesta, yksinkertainen työhön liittyvä kysymys, yritä nyt edes P****E!!!"
Nyt varmaan joku tuleva potentiaalinen työnantajani lukee tätä siellä ja tuumaa, että vihanhallintaongelmainen eikä kannata palkata. HUOM! En karjaissut, lukekaa loppuun saakka.
Tänään piti käydä myös työn vuoksi verikokeissa Guarandassa, jonkun sortin terveystarkastus. Minulle oli annettu aika 7.30 ja saavuin paikalle ajoissa vain huomatakseni, että terveyskeskus aukeaa vasta klo 8. Miksi antaa aikoja ennen kuin paikka on auki, älkää kysykö minulta. Näytteenottoa varten piti muuten olla mukana oma piikki, sellaisia ei terveyskeskus tarjoa.
Ei siis mitään vakavaa, mutta pieniä asioita jotka kumuloituvat sen verran, että pitää blogipostauksessa avautua. Kokeilkaa itse: käykää töissä räpsimässä vuorotellen poikki sähköt, netit ja puhelimet, piilottakaa vessapaperit ja katkaiskaa myös juomakelpoinen hanavesi, juoda saa vain jos muistaa tuoda oman pullon. Idea virkistyspäivään: Working Day Andean Style.
Mutta siis miettikäämme, että kuinka tämä kaikki vaikuttaa minun tulevaisuuteeni. Olenko minä "kansainvälinen osaaja" jolla on "kansainvälisiä taitoja"? Mitä ne ovat? Mielenkiintoinen kysymys siinä mielessä, että olen paljon miettinyt, että millaisena tulen nämä kokemukset muistamaan sitten kun olen takaisin kehittyneiden maiden kontekstissa.
Luulen, että moni arkipäivän haaste tulee tuntumaan aika helpolta. Varmaan joskus mainitsin, että Suomessa pidin itseäni sopeutuvana ihmisenä. Täällä kuitenkin huomasin, että itse asiassa Suomessa tarvitsee aika vähän sopeutua muuttuviin tilanteisiin, sillä noin yleisesti ottaen asiat ovat aika hyvin ennakoitavissa. Jos olin sopeutuva ennen, niin tulen olemaan vielä enemmän.
Työssäni Salinasin instituutioiden kattojärjestössä sukkuloin eri yritysten välillä ja yritän saada aikaan sopua ja yhteisymmärrystä. Diplomatiataidot kehittyvät.
Kielitaito. Toivon, että tulevaisuuden töissäkin tulen tarvitsemaan espanjaa, sillä se on mukava kieli.
Erilaisuuden hyväksyminen. Tekisi hyvää itse kullekin joskus kokea olevansa vähemmistössä. Yllättävästi sitä oppii arvostamaan ihmisiä, jotka kohtelevat sinua kuin ketä tahansa ihmistä, eivätkä vain vähemmistösi edustajana. Olkaa kiltteja ja ymmärtäväisiä erilaisia kohtaan, sillä eri kontekstissa olisitte itse niitä erilaisia!
Vaikka välillä erinäiset asiat saattavat hetkellisesti ärsyttää, niin kyllä täällä imee itseensä myös täkäläisen työelämän hyviä puolia, kuten iloa ja elämästä nauttimista. Aina ei tarvitse raataa kurttu otsassa, vaan välillä voi vaikkapa nykäistä niskaan supersankariasun ja mennä se päällä tanssimaan reggaetonia ja salsaa kadulle!
Taitaa olla ennen julkaisematonta kuvamateriaaleja maaliskuun karnevaaleilta. |
Arvatkaapa mitä minä teen seuraavaksi. Menen keittiöön, kaivan kaapista vehnätortillalätyn, levitän sen väliin dulce de lecheä ja viipaloin banaania ja mansikoita, laitan uuniin ja syön suihini. Taidan tehdä useamman ja viedä naapureillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti