 |
| Rakas merenrantani Lauttasaaressa |
Turhaan pelkäsin sitä asuntonäyttöä. Sinne ilmestyi yksi ihminen. Yksi, joka tuumasi, että pyh, onpa kulunut lattia ja hyi kamalaa kuinka pieni vessa ja eikö tässä ole enempää kaappitilaa. Samalla välittäjä hoki kuinka hienosti parvekkeelta näkee merelle. En ehkä sitä pientä merisuikulaa, joka näkyykin vain koska puissa ei ole vielä lehtiä, käyttäisi myyntiargumenttina, mutta muuten kyllä keksisin rakkaasta asunnostani (joka ei siis teknisesti ottaen ole minun vaan vuokrattu) vaikka mitä hyvää sanottavaa. Ihanat naapurit, mahtava henki, loistava sijainti ja vaikka se meri nyt ei kunnolla ikkunasta näykään, niin lähellä se silti on. Hieman kulunut lattia tarkoittaa minulle ajan patinaa, riittävät muttei valtavat kaappitilat pitävät tavaramäärän hallinnassa. Pyrinkin nätisti mainitsemaan katsojalle, että jos pysyisin Helsingissä, niin en ikinä muuttaisi asunnosta. "Et varmastikaan ja yhtä varmasti minä en tähän muuta", tuumasi hän. Niin, toisen helmi on toisen kivenmurikka.
English: In my last post (Finnish version) I was a bit worried because I got a call from a rental agency that wanted to bring some people to check my apartment. Otherwise it's fine of course, but at this point I wasn't so keen on welcoming tens of strangers to my still-one-week-my-home. I worried for nothing: only one person appeared and she did not like the place. I don't care, I still love my place (although it's not technically mine, it's rented, but still, I'm convinced that my place was the best in Helsinki) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti