Ohjeeseen tuli vain banaania, kananmunaa ja kaurahiutaleita, mutta en keksinyt mistä tähän hätään kaurahiutaleita saisin, joten päätin käyttää kaapissa lojunutta quinoaa. Ostin sen jo viime vuonna, mutta ei ole tullut käytettyä. Suomessa ymmärtääkseni proteiinipitoisesta quinoasta vouhkataan nyt aika paljonkin ja täällä sitä kasvatetaan, mutta paikalliset käyttävät lähinnä vain keittoihin.
Sen verran kaivoin tietoa netistä, että quinoa tulisi keittää, mutta sen saa syöntikuntoon myös huuhtomalla ja liottamalla. Quinoat vesikuppiin siis yön yli muhimaan.
Aamu koitti, quinoan jyvät olivat edelleen kovia, mutta en antanut sen viedä intoani. Bansku mössöksi, kaksi kananmunaa ja quinoat sekaan, sekoitus taikinaksi ja paistumaan pannulle. Tulos: miedosti banaanilta maistuva munakas, jossa oli epämääräisiä hampaissa rouskuvia sattumia, ne quinoan jyvät siis.
Ei siis mikään valtava makunautinto enkä sellaisenaan suosittele kokeilemaan, mutta resepti on kyllä kehittelemisen arvoinen. Seuraavan kerran ajattelin kokeilla joko quinoa-jauhoa tai ainakin edes vaivautua keittämään ne quinoan jyvät.
Miksi ihmeessä jos jotain "oikeita" ruokablogeja lukee, niin niissä aina vaan viskotaan jotakin sikin sokin pannulle ja tuloksesta tulee jotain aivan ennenkuulumattoman herkullista? Minun ensimmäisistä kokeiluista yleensä ehkä noin 3 % on aivan uskomattomia herkkuja, 27 % jokseenkin syömäkelpoisia ja 70 % aivan hirveitä. Eivätkö muut epäonnistu keittiössä vai *vetää henkeä pöyristyneenä* eivätkö he vain kerro epäonnistumisistaan?
Suuren keittiöfilosofin Anna-Leenan miete (saa lainata):
Sillä ei ole merkitystä, kuinka hienoja makuelämyksiä keittiössäsi loihdit
vaan sillä, että epäonnistumisen jälkeenkin syöt omat keitoksesi,
sillä hyviä raaka-aineita ei saa heittää hukkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti