Tein sen tänään, tänään sen tein, heräsin aamu 6 ja kiipesin ristille! Risti on siis, no, risti, joka sijaitsee ihan kylän vieressä olevalla kukkulalla. Sinne vie mutkikkaat kiviportaat, joissa muuten onnistuin viime viikolla kaatumaan ja taittamaan ranteeni, mutta onneksi tuli vain ihan pikku ruhje. Mutta tästä aamusta erikoisen teki se, että yleensä kun kello soi klo 6, käyn noin viisi minuuttia itseni kanssa seuraavanlaista keskustelua:
Omatunto: -Nouse ylös
Se toinen minä: -En minä jaksa
Omatunto: -Nouse nyt, senkin laiska möhö
Se toinen minä: -Mutta kun ulkona on kylmä eikä aurinkokaan ole kunnolla noussut
Omatunto: -Ylös nyt, siitä tulee hyvä mieli
Se toinen minä: -Ei tule, lämpimästä sängystä tulee hyvä mieli
Omatunto: -YLÖS!!!
Se toinen minä: -Ole sinä hiljaa, ei minun tarvitse nousta ylös aamuvarhain tunteakseni itseäni riittävän hyväksi ihmiseksi
Jne.
Yleensä tuo viimeinen argumentti toimii ja kiista päätyy siihen, että herätyskello lyödään kiinni ja jatkan unia vielä tunnin. Mutta ei tänään, tänään keskustelu meni näin:
Omatunto: -Nouse ylös
Se toinen minä: -OKEI!!!!
Minun uudenvuoden lupaus oli lisätä liikuntaa, ihan vaan yleisen hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi. Ensimmäiset kuusi kuukautta täällä menivät vähän lomafiiliksissä, mutta nyt jo tuntuu, että pitäisi alkaa ihan "oikeasti" elämään ja laittaa tietyt perusasiat kuntoon. Aamu ei kyllä muuten olisi mikään lempiaika, mutta muutenkaan ei oikein ehdi, kun pimeys tulee melkein heti kun pääsen töistä. Eli loppujen lopuksi elämä päiväntasaajalla ei ole niin erilaista kuin Suomessa kaamosaikana...
Mutta noin alkoi siis päivä. Nykyisin syön lounaan El Padren talolla, on mukavampaa kun on seuraa ja tulee syötyäkin monipuolisemmin, kun ei tarvitse pikapikaa kyhätä kokoon jotain. Tänään syötiin laamamakkaraa, oli erittäin hyvää!
Itse El Padren terveydentila on hieman huonona ja hän on sairaalassa. Hän on siis italialainen pappi, joka saapui Salinasiin 40 vuotta sitten ja jäi. Hänen avullaan Salinas nousi äärimmäisestä köyhyydestä ja yli seitsemänkymppinen Padre on edelleen erittäin aktiivisesti mukana kylän toiminnoissa. Padren poissaolon kyllä huomaa -- yleinen tunnelma on kylässä hieman apea ja ihmiset huolestuneita. Pidetään peukkua, että kaikki menee hyvin ja hän pian taas kotiutuu.
Padre on kyllä hyvä esimerkki, kuinka ihan yksittäinen ihminenkin voi energiallaan ja tarmollaan toimia inspiraationa ja motivaationa muille. Siihen voisi itsekin pyrkiä, mutta aloitan nyt sillä että yritän inspiroida ja motivoida itseni aamulenkille edes muutaman kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti