Minä rakastan suklaata. Se on ihanaa, sitä voisi syödä joka päivä ja vielä vähän unissaankin. Valkosuklaa ja nykyajan omituiset "suklaata mansikanpaloilla" -sekoitukset eivät uppoa, mutta noin muuten suklaa on yksi elämän suurista nautinnoista. Siksi minusta onkin hauska huomata, kuinka itselleni sopivaan työhön olen päätynyt ja samalla hirvittää tajuta, että kaikki nämä vuodet olen vain mutustellut Tuplani, Snickersini ja Fazerin siniseni edes miettimättä, mistä kaakao tulee.
Minä siis olen töissä Salinasin kattojärjestössä Gruppo Salinasissa, jossa työaikani jakaantuu kansainväliseen vientiin ja markkinointiin. Salinerito-brändin alla myydään toki vaikka mitä, mutta olennaisena osana myös suklaa, onhan meillä oma suklaatehdas. Lisäksi viemme kaakaota.
Välillä minulla on aivan Liisa Ihmemaassa -olo pikkuhiljaa avautuvassa suklaan maailmassa!
Kun pomo ryntää paikalle puhelin kourassa ja hihkuu, että kaakaon hinta New Yorkin pörssissä on hyvä, on aika sulkea kaupat (ekonomeudestani huolimatta olen aika pihalla tuosta pörssitouhusta)
Kun suklaatehtaan teknikko kertoo, kuinka kaakaopavun koostumuksesta näkee, onko fermentaatio onnistunut (kaakaopavut jätetään muhimaan muutamaksi päiväksi ennen kuivausta, jotta niistä lähtee pahin kitkeryys, noin niin kuin maalaiskielellä kerrottuna, jos oikein olen ymmärtänyt...)
Kun keskustelen asiakkaiden kanssa asiantuntevasti (vielä esittäen, jonakin päivänä oikeasti asian tuntien) kaakaon alkuperän vaikutuksesta lopputuotteeseen.
Erityisesti, kun pääsen maistelemaan eri alkuperää olevia suklaita ja arvioimaan niiden laatua.
Kokeilkaa näin:
Varatkaa pöytään erilaisia huoneenlämpöisiä suklaita ja huoneenlämpöistä vettä.
Ennen syömistä, tarkkailkaa suklaan väri. Kiiltääkö?
Nuuhkaiskaa, miltä tuoksuu.
Murtakaa suklaasta pala ja kuunnelkaa, kuuluuko terävä napsahdus. Pitäisi kuulua.
Maistelkaa ja mutustelkaa oikein ajatuksen kanssa. Miltä sulkaa maistuu? Onko liian makeaa? Jääkö kitkerä jälkimaku? Tuntuuko kurkussa vielä nielaisun jälkeen?
Eri suklaiden välissä kulauttakaa vettä ja maistelkaa aina tummemmasta vaaleampaan.
En ole vielä päässyt sille asteelle, että varsinaisesti tietäisin, miltä noin yleisesti ajateltuna erinomaisen suklaan pitäisi maistua. On kumminkin mukavaa harjoittaa omia mielipiteitään aiheessa ja olen myös huomannut, että kun suklaan syömiseen oikeasti keskittyy, niin sitä myös tulee syötyä huomattavasti vähemmän! Suosittelen kokeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti