Muistin taas tänään, että ei pitäisi huolehtia asioista sillä kyllä ne selviävät, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Viime aikoina kaksi suurinta stressin aiheuttajaa minulla on viisumi sekä asunto. Viisumista sanottakoon sen verran, että paperikuviot täällä ovat todellakin opettaneet arvostamaan Euroopan unionin vapaata liikkuvuutta. Kerron joskus lisää, jos jaksan.
Mutta tänään molemmat stressinaiheuttajat etenivät aimoaskeleen:
1) Sain puhelun Suomen kunniakonsulilta: Tiistaina pitää matkustaa Quitoon hakemaan taas muutama erittäin tärkeä leima lippuihin ja lappuihin. Pikkuhiljaa voitoa kohden...
2) Sain tänään myös avaimet uuteen kämppään. Huomenna tavaroiden kuskaus sinne. Olen asiasta melkoisen innoissani, mutta en jaksa nyt sitä sanoin osoittaa, kun väsyttää. Yritän nääs tässä silmät ristissä kääntää yliopistotodistuksiani espanjaksi sitä hemmetin viisumia varten.
Kauppatieteiden maisterin tutkintotodistuksessa on lause: Tutkinnon suorittanut on alemmassa korkeakoulututkinnossa osoittanut suomen ja ruotsin kielen taidon, joka julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa. Siis missä kaksikielisessä viranomaisessa?? Eihän tuossa lauseessa ole järjen häivää. Todistuksen laatijalta tainnut jäädä osoittamatta tuo kyseisen lain määrittämä kielitaito...
Jos tuosta lauseesta piirtäisi kuvan, niin siinä olisi hirviömäinen viranomainen, jolla on suu auki ja siellä kaksi kieltä, ja sieltä suusta kurkkisi joukko valtion henkilöstöä... No joo, lienee aika mennä nukkumaan, toivottavasti tuo mielikuva ei tule uniin. Öitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti