IHASTUTTAVAA ALKANUTTA VUOTTA 2014!
On aika taas aktivoitua blogin suhteen. Heti alkuun varoitettakoon, että joudutte kestämään postauksia ilman kuvia, sillä kameralleni kävi taas kalpaten. Tervetuloa Etelä-Amerikkaan.
Digitaalista mykkäkouluani on näemmä vierähtänyt lähes kolme kuukautta, hups ja anteeksi. Kävi nääs niin, että yhtäkkiä vaan lähti iso pyörä pyörimään ja sitten piti yrittää pysyä kyydissä, ei ehtinyt kirjoittelemaan.
Kaikki alkoi, kun minulle tarjottiin töitä. Myönnettäköön nyt näin ihan julkisesti, että minähän en ole mikään stara työhaastatteluissa, vaan yleensä höpötän liikaa ja vaikutan psykopaatilta. Siispä tuleva työnhaku-urakka suorastaan hirvitti ja näin ollen olin erittäin otettu, kun minulle ihan TARJOTTIIN töitä. Ilmeisesti olin vapaaehtoistyössäni jotain onnistunut tekemään oikein.
Tuo työpaikka sijaitsi samassa vanhassa vuoristokylässäni, joten minun piti hetki miettiä hartaasti, että jäisinkö tänne vielä vuodeksi. Päätin jäädä. Työ sopii mielenkiinnon kohteisiini ja arvomaailmaani sen verran hyvin, että en uskonut vastaavaa Suomesta löytyvän. Tuskinpa vuodesta hieman erilaista työkokemusta haittaakaan on.
Sitten huomasin, että vuosi täällähän tarkoittaa vuotta pois kotoa. Päätin kiireenvilkkaa lähteä Suomeen joulunviettoon ennen uuden pestin aloittamista.
Suomessa iski niin sanottu käänteinen kulttuurishokki. Ensinnäkin, järkyttävä hintataso iski naamalle. Hyvähän siellä oli ennen elellä keskiluokkaisine tuloineen, mutta kun kokeilee puoli vuotta palkatonta vapaaehtoistyötä ja seuraavasi vuotta ecuadorilaisella palkalla, niin en suosittele Suomea lomakohteeksi... Lennot plus viisi viikkoa elämää Suomessa maksaa melkein saman verran, kuin vuosi elämää täällä, vaikka elelinkin pummina kavereiden ja perheenjäsenten nurkissa. Lisäksi lattareiden joustavuuteen tottuneena ärsytti suunnattomasti, kun Helsingissä ratikkakuski ei voinut odottaa nanosekuntia, vaan iski ovet kiinni nenän edessä ja lähti matkaan. Ravintolassa kerroin pitäväni kovasti halloumi-juustosta ja toivoin sitä runsaasti annokseeni, johon tarjoilija tuumasi "meillä on säännöt, että juustoa tulee kolme viipaletta, että haluatko kenties ostaa extra-annoksen". Sääntöjä sääntöjä sääntöjä...
Onneksi pari viikkoa kriiseiltyäni pääsin taas Suomi-moodiin ja loma meni oikein mukavasti. Kiertelin moikkaamassa ihmisiä ja voi että minä söin hyvin!! Minulle on itse asiassa ihan sama mitä kuka tahansa muu sanoo, minusta Suomen ruoka on älyttömän hyvää, ihan maksalaatikosta lähtien. Joulu meni kotona, juuri niin kuin joulun kuuluukin mennä. Yhden kerran elämässäni olen joulun muualla viettänyt enkä samaa toista, ellei ole pakko, ei ole mitään hohtoa viettää joulua jossakin "etelän lämmössä". Paluulennot on suunniteltu siten, että kotona ollaan taas tulevanakin jouluna.
Joulun jälkeen starttasi paluulento, selvisin 1 h 15 min vaihdosta New Yorkista ja laskeuduin laukkuineni takaisin Guayaquiliin. Saman päivän iltana laskeutuivat onnekkaasti myös isoveljeni vaimoineen ja vietettiin pari viikkoa reissaillen ympäri Ecuadoria. Ohjelmaan kuului muun muassa ihana Cuenca, uusi vuosi Amazonin sademetsässä, siellä myös yöllinen sammakon hyökkäys vessassa, pakolliset vatsataudit, kuninkaiden juhla Salinasissa ja pääsipä velipoikakin syömään marsua!
Sitten olikin aika palata takaisin kotikylääni, joka ei ollut yhtään viime näkemää lämpimämpi. Täten hieman muuttuneesta asetelmasta jatkan taas siis blogin kirjoittelua. Täällä nyt ollaan sitten vielä ainakin vuosi 2014, jos kaikki menee hyvin. Lukemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti