Viimeiset pari päivää vierähtivät Quitossa. Kävin siellä hoitelemassa viisumiasioita, vapaaehtoistyö viisumini nääs vanhenee pian ja on muutenkin vääränlainen muuttuneeseen tilanteeseen.
Pitkällisen pohdinnan tuloksena päätin hankkia ammattilaisviisumin, jonka saa yliopistotutkinnon perusteella ja sen turvin voin jäädä Ecuadoriin vaikka loppuelämäkseni. Toinen vaihtoehto olisi työviisumi, joka kuitenkin olisi voimassa vain työsuhteen ajan.
Viisumia varten toin Suomesta tänne sekä kandin- että maisterin paperit, sekä rikosrekisteriotteen. Koulutodistuksista oli vielä otettava notaarin kopiot ja kaikkiin papereihin apostille-leima (kaikki leimat, viralliset kopiot jne. maksavat muuten Suomessa maltaita).
Quitoon matkustin tapaamaan Suomen kunniakonsulia, joka oli oikein mukava suomea hyvin puhuva herrasmies. Hän tarkisti käännökseni todistuksista ja laittoi niihin tarvittavat leimat.
Konsulin jälkeen lampsin SENESCYT:in toimistoon, joka on jonkinmoinen maan korkeakoulutuksesta vastaava yksikkö. Heidän pitäisi nyt rekisteröidä todistukseni, jotta olen virallisesti maisteri myös Ecuadorissa.
Mutta, sitäpä varten tarvitsi vielä toiset notarioidut kopiot, sekä kopiot myös käännöksistä. Tyhmä kun olin, olin Suomessa otattanut kahteen todistukseeni yhteisen apostille-leiman, joten tarvitsin nyt molempia tutkintoja varten erillisen todistuksen. Marssin siis Quitossa lähimmälle notaarille.
Mutta, hepä eivät halunneetkaan notarioida käännöksiä, sillä niistä puuttui apostille-leima. Kuulemma sellainen on oltava, kerta kyseessä on dokumentti ulkomailta. Yritin selittää, että käännökset kyllä tehtiin Ecuadorissa ecuadorilaisen toimesta, mutta virkaintoinen neiti tiskin toisella puolella ei oikein ollut samaa mieltä.
Lopulta hän suostui ottamaan kopiot, jottei minun tarvinnut matkustaa Suomeen leimoja hakemaan (ehkä ne olisi saanut lähempääkin, en tiedä). Kopioita piti toki odottaa pari tuntia.
Palasin SENESCYT:in toimistoon, jossa paperiasiat menivät suhteellisen sujuvasti. Piti vain kerran juosta läheiseen kopiokauppaan ottamaan lisää kopioita, sekä juosta vielä takaisin hakemaan unohtunut alkuperäisdokumentti. Kerrottakoon siis, että täällä missään virastoissa ei oteta kopioita, vaan asiakkaan on aina tuotava omat kopiot mukanaan. Kopiokauppoja kukkii kuin sieniä sateella.
Voiton puolella oltiin jo. Mutta, SENESCYT:issä minulle kerrottiin, että tutkintojen rekisteröinti kestää 45 työpäivää. Olin varautunut pariin viikkoon, joten tästä heräsikin huoli, ehdinkö saada paperit kuntoon ennen vanhan viisumin umpeutumista.
Juoksin siis kiireenvilkkaa maahanmuuttotoimistoon, jossa täysin epäammattimaisia vastaanottopoikia kiinnosti viisumiani enemmän se, tykkäänkö tummaihoisista vai vaaleaihoisista pojista. Eniten tykkään niistä, jotka antavat minulle viisumin!! Kuulemma kuitenkaan viisumin umpeutumisesta ei ole huolta, sillä jos sen vuoksi joudun vankilaan, nämä pojat syöksyvät pelastamaan minut sieltä. Oi, mitä herrasmiehiä.
No, sen verran sain oikeaa tietoa kiskottua, että viisumin umpeutuminen ei olisi mikään maata kaatava ongelma ja papereistani puuttui vielä yksi vihreä leima, jonka sai vielä eri toimistosta. Totta kai tarvitsin myös vielä yhden notarioidun kopion koulutodistuksistani, jota tietenkään en ollut hoksannut ottaa yhtä aikaa muiden kanssa. Kauhulla odotin uutta taistoa notaarin kanssa, joka kenties taas huomauttaisi jostakin puuttuvasta leimasta.
Tässä vaiheessa iltapäivä oli jos sen verran pitkällä, että virastot olivat jo kiinni. Jäin siis Quitoon vielä päiväksi.
Aamulla aikaisin taas uuteen virastoon, jossa suuremmitta ongelmitta sain sen puuttuvan leiman. Hieman virkailija mutusteli, muistuttiko konsulin leima riittävästi heidän arkistoissaan olevaa, mutta lopulta tuumasi, että sama on.
Sitten taas ottamaan kopioita, joissa onneton tunari kopioitsijapoika repäisi alkuperäsistä käännöksistäni niitit pois niin, että jäljelle jäi vain iso reikä! Voitte ymmärtää, että kaiken tämän virastoissa juoksemisen jälkeen olin melkoisen tarkka papereideni suhteen. Siispä minussa pääsi valloillen alter egoni hullu ulkomaalaisämmä, la gringa loca. Laitoin pojan teippailemaan paperit entisilleen (ei niistä kyllä ihan entisenlaisia tullut) ja kirjoittamaan kirjallisen todistuksen, jossa hän myönsi vahingoittaneensa alkuperäisiä papereitani (joissa muuten tässä vaiheessa oli jo 84 dollarin edestä leimoja) ja toivoi, ettei asiasta koituisi ongelmaa virastoissa. Tämän lapun ajattelin esittää, jos joku olisi naputtanut rikkinäisistä papereista. Kieltäydyin myös maksamasta kopiot. Viva la gringa loca!!
Sitten, huh, vielä kerran notaarin luo, joka tällä kertaa oli äärimmäisen tehokas ja ammattimainen.
Huh, nyt siis on paperit SENESCYT:issä ja muut paperit lähes valmiina odottamassa viisumihakemuksen tekoa. Tulipa pitkä teksti, mutta niin oli pari viime päivääkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti