Salinasin ulkomaalaisyhteisö on aika laaja. Löytyy kasoittain italialaisia, jokunen espanjalainen, chileläinen, ranskalainen, saksalainen, amerikkalainen ja nyt myös kaksi suomalaista, kun suomalaisyhteisöni kasvoi Laurilla.
Olen huomannut semmoisen hauskan ilmiön, että mitä kauemmas ihmisen lähettää kotiseuduiltaan, niin sitä laajemmaksi kasvaa se ryhmä, mihin itsensä identifioi.
Ensinnäkin, me ulkomaalaiset ymmärrämme toisiamme ja kaveeraamme keskenämme ihan vain siksi, että olemme ulkomaalaisia.
Toisekseen, me eurooppalaiset ymmärrämme toisiamme ja kaveeraamme keskenämme ihan vain siksi, että että olemme eurooppalaisia ja "meillä Euroopassa sitä ja tätä...". Näin huolimatta siitä, että Suomesta katsottuna italialaiset ja espanjalaiset ovat niitä puheliaita ja paljon huitovia eteläläisiä, siis aivan erilaisia kuin me. Täällä ollaan kaikki samaa jengiä.
Tietenkin nyt kun tuli toinen suomalainen, niin me ymmärrämme toisiamme aivan puolesta sanasta ihan vain siksi, että olemme suomalaisia.
Ehdotan siis, että saadaksemme aikaan maailmanrauhan, lähetämme koko ihmiskunnan Marsiin. Siellä voimme kokea kaikki olevamme yhtä suurta perhettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti