keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Quitossa taksin minimiveloitus on dollarin

Maanantai ja tiistai vierähtivät taas Quitossa. Täytyy sen verran leuhkia, että olen aika hienosti oppinut suihkimaan pääkaupungin vilinässä, hyppäämään ratikkaan tarpeen vaatiessa ja nappaamaan taksin lennosta. Tällä kertaa meni tosin hieman överiksi, kuin aloin riitelemään taksikuskin kanssa. Quitossa nääs taksikuskien vedätykset ovat aika törkeitä: kun saavat gringan kyytiinsä, eivät suostu käyttämään taksimittaria, heittelevät ylimääräräisiä mutkia ja kävipä kerran niinkin, että toisen suomalaisen vaaleaverikön kanssa matkatessa sovittu hinta muuttuikin määränpäässä por persona, elikkä per nuppi.

Tällä kertaa kävi niin, että lyhyen taksimatkani aikana mittari oli kyllä päällä ja osoitti perillä 75 senttiä. Ojensin tasarahan ja kuski alkoi vänkäämään, että minimiveloitus on dollarin. Tuumasin, että enpäs ole moisesta säännöstä kuullutkaan ja mikäs järki on olla taksimittari, jos sen osoittama hinta ei ole maksettava hinta. Kuski pysyi kannassaan ja vaadin, että pysäytämme poliisin ja kysymme häneltä. Paikalle ei sattunut yhtään poliisia ja  lopulta kysyimme satunnaiselta ohikulkijalta, joka vahvisti että minimiveloitus tosiaankin on dollarin. Maksoin pitkin hampain ja kihisin vielä loppuun, että tarkistan tämän kyllä vielä oikealta poliisilta. Kuski kurvasi paikalta kiukustuneena. Tarkistin sitten asian Quitossa asuvilta kavereilta ja totta tosiaan, minimiveloitus on dollarin. Mistä tuommoistakaan saattaa tietää!

Ehkä Suomesta katsottuna voi tuntua hieman liioittelulta alkaa vänkäämään muutaman sentin takia, mutta jossakin vaiheessa sitä yliherkistyy kun huomaa, että gringana saa usein maksaa hieman ylimääräistä. Quitossa sen vielä ymmärrän, mutta ärsyttää kun samaa tapahtuu myös Salinasissa. Mutama päivä sitten kulmakauppa sai huijattua minulta huimat 50 senttiä kaasupullojen hinnoista, mutta kun eivät pöhköt tajua, että 50 sentin takia menettävät asiakkaan loppuvuodeksi, sekä saavat kiskurin maineen koko Salinasin suhteellisen laajan ulkomaalaisyhteisön silmissä (tai tulevat saamaan, vielä en ole ennättänyt varoitusta levittämään). Kannattaako? Ei kannata. 

Yksi asioista, joita olen täällä oppinut arvostamaan, on siis selkeästi merkityt hinnat kaupassa. Se, ettei joka kerta tarvitse miettiä, että maksoinko nyt hieman enemmän kuin tuo edellinen asiakas ja johtuikohan siitä, että olen blondi ulkomaalainen vai muuten vain. Toki Suomessa kaikki on kallista, mutta ainakin sen tietää jo etukäteen.

Huomenna Ambatoon näyttämään ihottumaa lääkärille. En kyllä tykkää yhtään miten Google Mapsia on menty muuttamaan. Varmaan eksyn. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti