Jos yleisön edessä puhuminen jännittää, niin suosittelen pitämään esityksen espanjankielellä johtoryhmän edessä. Silloin jännittää ihan varmasti. Meni kuitenkin yllättävän hyvin, ääni pysyi vakaana ja viestikin taisi mennä perille. Ehkä viimein pääsin yli traumasta, joka syntyi kun vaihto-oppilaana Meksikossa unohdin kaikki esitelmää varten tehdyt muistiinpanot kotiin ja yritin luokan edessä änkyttäen inprovisoida, mikä voisi olla "karjalanpiirakka" espanjaksi.
Kokouksessa juttelin myös käsityökeskuksen naisten kanssa. Kysäisin, että jos myynnit pitäisi saada nousuun, niin eikö ketään kutojanaisista kiinnostaisi oppia myyntitaitoja. Hankalahan sitä niin on bisnestä pyörittää, että kaikki vain tekevät tuotteita eikä kukaan myy. Idea ei saanut toivottua vastaanottoa. "Eiväthän naiset voi myyjiksi alkaa, eivät he saisi siihen miehiltään lupia". Nii-in. Eikä auta, kuinka paljon syydetään apua ulkopuolelta, jos ihmisillä ei itsellään ole mahdollisuutta parantaa elämänlaatuaan. Ei Suomessakaan kovin hyvin menisi, jos naisten pitäisi pyytää miehiltään lupa työssäkäyntiin.
Hauska yksityiskohta johtoryhmän kokouksessa oli, että lounaana tarjottiin lehmänpolvikeittoa. Ihan varma en ole, mitä se hyytelömäinen hyllyvä rasvannäköinen juttu oli, mutta ymmärsin, että jotakin lenhmän polvesta löytyvää. Söin kumminkin ja itse asiassa ei ollut niin pahaa, kuin miltä näytti. Kerroinko jo, että usein täissä syövät aamupäivän välipalaksi lehmänsuolia?
Elikkä tälläinen päivä tänään. Nyt aion valmistaa ison kulhollisen popcornia ja valmistautua illalla telkusta tulevaan kaakaopavuista kertovaan dokumenttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti