Ehkä Quito tietää, että minä lähden tänään. Kourassa on nyt nääs lappu, joka oikeuttaa minut hengailemaan täällä Ecuadorissa ensi vuoden huhtikuuhun. Pian saapuu kyyti ja matka jatkuu Salinas de Guarandaan.
Olen erittäin kiitollinen Kattylle ja hänen perheelleen. Heidän ansiostaan lasku Ecuadoriin on ollut todella pehmeä ja olo tervetullut.
Salinasiin meno hieman jännittää. Kyseessä on siis pikkuinen kylä Andien vuorisossa. Ei ostoskeskuksia, ei elokuvateattereita, eikä myöskään lämpöä, mitä moni lähdöstäni kuullut uumoili. Vuoristossa on kylmä. Tuleeko tylsistyminen tai iskeekö vuoristotauti? Tai löydänkö kenties sisäisen luovuuteni ja huomaan, että en itse asiassa mitään kaupunkielämää kaipaakaan? Jää nähdäväksi. Pitäkää peukkuja.
In English: Quito's crying. It's been raining the whole day. Maybe Quito knows that I'm leaving today. Today I got the documents that allow me to stay in Ecuador until April next year. Soon arrives a ride to Salinas de Guaranda. I'm very thankful to Katty and her family. Because of them, my arrival to Ecuador has been great and I feel truly welcome. I'm excited and a bit nervous about going to Salinas. It's a small village without shopping malls, movie theaters or the heat that many was expecting when heard about me moving to Ecuador. It's cold there up high. Will I get bored? Will I suffer from altitude sickness? Or will I maybe find my inner creativity and realize that I don't actually even miss any city life? We'll see. Wish me luck!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti