Padren kanssa kasveja keräämässä

Eilinen kylmyys ja sade vei minusta mehut täysin. Todellakin kömmin makuupussiin lämmittelemään jo kello 18, vaivuin jonkinlaiseen koomaan, havahduin hereille 20.30, valvoin reilu puoli tuntia ja menin uudelleen nukkumaan. Kun kuulin, että tänään olisi mahdollisuus päästä Isä Antonio Polon, eli el Padren, kuten häntä täällä kutsutaan, mukaan kyläyhteisöihin lämpimään subtropiikkiin, todellakin olin vapaaehtoinen sanan varsinaisessa merkityksessä!

El Padre on italialainen pappi, joka saapui Salinasiin yli 40 vuotta sitten, kun ihmiset täällä asuivat vielä olkikattomajoissa ja ainoa työnlähde oli suolakaivos. Padren avustuksella kylässä aloitettiin yritystoiminta, joka toi työpaikkoja ja nosti ihmisten elintasoa. Niinpä täällä tänä päivänä on internetit ja pelit ja vehkeet. Lähistön pienissä kyläyhteisöissä ei vielä olla samassa tilanteessa.

Tämän päivän retkemme kohteita olivat Chaupi ja Gramalote. Matkaa oli vain muutama kymmenen kilometria, mutta aikaa vierähti parisen tuntia. Tiet ovat kapeita vuoristoteitä ja paikoin olin varma, että juutumme mutaan. Emme juuttuneet.

Kapeita mutateitä ja kauniita maisemia...

El Padre ja matka-automme

Minulla ei ole reissulta hirveästi kuvamateriaalia. Jotenkin koen vääräksi mennä pällistelemään ja räpsimään kuvia asioista, jotka kuitenkin ovat toisten ihmisten aitoa elämää. Ehkäpä joskus, kun pääsen eroon tästä "valkoisen naisen taakasta", rohkaistun myös kuvaamaan enemmän. Siihen saakka saatte tyytyä sanallisiin kuvauksiin.

Chaupin asukkaita

Chaupissa asuu ilmeisesti asuu ehkä noin sata tai pari sataa ihmistä, Gramalote oli pienempi. Molemmissa kylissä on juustolat, joissa valmistetaan Salinerito-merkin juustoa. On vaikea kuvata näkemääni sanoin (ehkä siksi pitäisi rohkaistua valokuvaamaan). Kyllä, näytti köyhältä. Tiet olivat huonossa kunnossa, talot olivat erittäin yksinkertaisia, kanoja ja muita eläimiä juoksenteli ympäriinsä. En kuitenkaan aistinut mitään suurta onnettomuutta. Ihmiset hymyilivät, tulivat kättelemään, lapset pelasivat lentopalloa. Se on elämää, erilaista kuin Suomessa, mutta elämää kuitenkin.

Gramaloten lapset purskahtivat itkuun, kun luulivat, että ilkeä täti tuli rokottamaan!

Padre piti molemmissa kylissä messun. Minulla oli hieman ristiriitaiset tunteet asiasta. Palvottaisiinko täälläkin vaikkapa jaguaaria, jos kristinuskoa ei olisi tänne tuotu? Mutta mikäpä minä olen sanomaan, siispä kuuntelin molemmat messut ja kun rukoiltiin äitienpäivän kunniaksi, rukoilin mukana ja toivoin rukouksessa kaikkea hyvää äidille Suomeen. Kauas on menty tytöstä, joka rippikoulussa marssi mielenosoituksellisesti ulos päivänavauksesta ja hyvä niin.

Messussa

Messun jälkeen meille tarjottiin lounas. Ruoka täällä on aivan ihmeellistä. Minä, ikuinen suursyömäri ja napostelija, pärjään koko päivän pelkällä aamupalalla ja lounaalla. Keitto, riisi ja kana, jota tähän saakka olen syönyt joka päivä, pitää nälän loitolla kauan. Minua hieman jännitti, mitä masuni sanoo kyläyhteisöjen ruuasta. Tähän saakka ainakaan rakas rautamasuni ei ole oireillut. Minulla ja rautamasulla on sopimus: rautamasu ei kiukuttele reissuilla, minä puolestani annan rautamasulle niin paljon suklaata kuin se vain haluaa.

Tutustuimme kylien kasvimaihin sekä pysähtelimme matkalla vähän väliä keräämään kasveja, jotka amerikkalainen kasvitieteilijä tulee huomenna tunnistamaan. Täällä olisi kyllä niin paljon opittavaa. Voisin ottaa tavoitteeksi vaikka opetella kaikki alueen kasvit, sillä minun kasvituntemukseni tällä erää rajoittuu luokitteluun "kukka" ja "vihreä kasvi". Kasvien parantava voima kiinnostaa myös, sillä esimerkiksi eilen opin kämppikseltäni Carmenilta, että jos äiti juo joka päivä oreganosta uutettua teetä, suojaa se vauvaa koliikilta.

Kasveja

Kaiken kaikkiaan tämä päivä oli todella mielenkiintoinen. Jos välillä koti-ikävä vaivaa, niin tällaiset päivät muistuttavat, miksi tänne tulin. Hetki sitten palasimme Salinasiin. Arvatkaa sataako täällä taas? No sataa, kaatamalla.

Hyvää viikonloppua! Ei varmaankaan tule päivityksiä kun ei ole nettiä...

In English: The rain and cold of yesterday really hit me. I went to sleep at 6 p.m, woke up at 8.30 p.m, stayed awake maybe 30 min and went to sleep again. So today, when I was told I could join Father Antonio Polo, el Padre as they call him here, to visit the village communities in the subtropics, I was definitely in! 

El Padre is a Italian priest who came to Salinas some 40 years ago when people still lived in huts and the only source of work was a local salt mine. Lead by his vision, the village started develop solidarity economy and started companies that brought jobs and helped improve the living standards. Salinas today is quite a developed place but the surrounding village communities are a different story. 

Today we went to visit Chaupi and Gramalote. Both of the villages produce cheese that is then sold under the Salinerito brand. They are only some tens of kilometres away but the trip took almost two hours. The roads are narrow and muddy, I was sure we'd get stuck but we didn't.

I didn't take a lot of photos because somehow I feel strange taking photos of other people's lives. Chaupi has maybe hundred or few hundred inhabitants, Gramalote was smaller. It's difficult to explain what I saw. Yes, I saw poverty, but I didn't feel unhappiness. People were smily, friendly and welcoming. 

We had lunch in the village and I was a bit worried what my stomach would say. So far, my iron stomach has not shown any symtoms here. We have a deal: it won't get annoyed and I feed it as much chocolate as it wants. The food here is great. Usually in Finland I eat a lot and all the time, but here I can go the whole day with just breakfast and lunch. Soup, chicken and rice, that I've had almost every day, really keeps hunger away. 

We also visited village gardens and collected some plants on the way. There's so much to learn. I could for example try to learn all plants here, so far my only classifications are "green plant" and "flower". I'm also interested to know how to use plants as medication. For example, I've learnt that if a mother drinks oregano tea, it protects the baby from colic. 

All in all, the day was very interesting, this kind of days remind me why I came here... We just came back to Salinas, and guess if it's raining? Yes, a lot! Have a good weekend!