Käpertymisiä ja kansantanssia

Eilen minun teki mieli käpertyä. Oli siis sellainen olo, että voi ei kun olen niin kaukana ja tuo ulkomaailma on niin pelottava enkä kyllä uskalla lähteä mihinkään ja teki vain mieli käpertyä pyjamahousuissa peiton alle, roikkua Facebookissa ja kirjoitella sähköposteja kotimaahan.

Juttelin Skypellä Suomeen ja sain erittäin hyvän neuvon. Homman nimihän on nyt se, että minä olen nyt Ecuadorissa ja tulen olemaan jonkun aikaa, eli ei kannata liikaa ajatella Suomea vaan keskittyä siihen mitä täällä on.

Siitä reipastuneena hyppäsin bussiin. Ja täällähän on vaikka mitä!

Maisemahissillä 4050 metriin... Jo hengästytti!

Quiton neitsyt!

Kaupungin valot!

Kansantansseja!

Älkää kysykö miten, mutta jotenkin minäkin päädyin tuonne lavalle tanssimaan.

Minusta tuntuu, että ajastani Ecuadorissa tulee hyvä ja tästä lähtien aion ajatella Suomea vain tiistaisin kello 17-18.30. Käpertyminen on pahasta, reissusta nauttiminen hyvästä.

In English: I really don't know how to translate the verb "käpertyä" but it's what hedgehogs too when they feel threatened. That's how I felt yesterday morning: far away from home, the outside world felt scary, I just wanted to wear pyjama pants and not go anywhere. I had a Skype call back home and got the best advise ever: since I am here, and will be for a while, it's best not to think about home too much and enjoy my time. That's what I did: the photos show how. Those first pics are taken on a panoramic elevator 4050 m high, it was somehow challenging to breathe there. Second is the Virgin of Quito. Beautiful city lights. Folklore dances. Do not ask how, but at the end I was also dancing at the stage... I have a feeling my stay in Ecuador will be a good one! "Käpertyminen" is bad, enjoying the trip is good.